Neuvolakuulumisia

Moikka! :)
Mihin tää aika ihan oikeasti menee, taas voi todeta, että yksi kuukausi tullut lisää ja ikää on jo 3kk! <3
Torstaina oltiin 3kk neuvolassa ja mielettömän hienosti Inka on taas kasvanut,
painoa oli jo 5740g ja pituutta 62,4 cm.
Kamalasti saatiin taas kehuja ihanasta hymystä ja kovasta juttelusta ja ensimmäiset piikkirokotteetkin saatiin, sekä myös toinen rotarokote.

Huoli ja stressi ei kuitenkaan tämänkään neuvolan myötä hälvennyt, sillä päänkasvu jatkaa edelleen vain jyrkkää kasvua :(
Sen vuoksi menemme jälleen ensi viikolla Taysiin, tällä kertaa lastenneurologille tutkittavaksi.
Sanat eivät riitä kertomaan kuinka huolettaa, vaikka kuinka neuvolastakin koitettiin vakuuttaa, että hyvin epätodennäköistä on, että mitään vikaa olisi, kun ultrattu on kahdesti ja Inka on muuten kehittynyt mallikkaasti.
Unettomat yöt, pelko ja stressi siis jatkuvat, eikä loppua ainakaan vielä.
Tulisi jo ensiviikko ja saataisiin vihdoin päätös tälle, alkaa henkisesti olemaan melkoisen loppu, kun huoli on niin kova.


Pitäkää taas peukkuja <3

Menoa ja meininkiä

Moikka! :)
Onpa taas kiva olla blogin äärellä, jotenkin nää viikot menee niin hujauksessa, että netti tuntuu välillä olevan ihan vieras käsite, ellei puhelimella tapahtuvia Facebookin ja Instagramin selauksia lasketa! :-D
Äitienpäivä meni oikein ihanasti, sain mieheltä & tietenkin Inkalta ihanan aamupalan ja äitienpäiväkortin! <3 Ihanan aamun jälkeen mies joutui lähtemään iltavuoroon, mutta vei mut ja Inkan mun äidin luokse, josta lähdimme sitten Inkan kanssa syömään mun äidin,  äidin äidin, äidin isän ja veljien kanssa ja tämän jälkeen vielä suunnattiin mummulaan kahvittelemaan.
Oon aina tykännyt äitien- ja isänpäivistä ja kyllä vaan äitienpäivä sai niin suuren ja tärkeän merkityksen nyt, kun itse on äiti <3

Tuo pieni seeprahelistin on aivan Inkan lempparilelu, sille ensimmäinen hymykin irtosi ja mies löysi tälle ihanalle vähän isomman kaverin! <3

Viime lauantaina Inka menikin ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi hoitoon mummulaansa, kun lähdettiin miehen kanssa syömään kaupunkiin.
Anoppi oli jo pidemmän aikaa kysellyt ja pyydellyt Inkaa hoitoon ja vaikka vähän haikealta tuntuikin, niin tiesin kaiken menevän hyvin.
Ja olihan mennytkin - neiti nukkui suurimman osan ajasta sikeitä ulkona vaunuissa ja söi hoidossa olonsa aikana enemmän kuin kotona!
Myös kovasti oli jutellut ja naureskellut mummulle, joten eipä paljon paremmin olisikaan voinut mennä! <3
Myös mulla ja miehellä oli oikein rentouttava treffipäivä, meni odotettua paljon paremmin, sillä etukäteen vähän stressasin, että osaankohan olla miettimättä mitä Inka tekee ja kuinkakohan ne oikein pärjää, mutta yllätyksekseni onnistuin tosi hyvin.

Oli ihan hassua, miten nuo "treffit" tuntui siltä, kun oltaisiin vasta tavattu, niin paljon perhosia oli vatsassa ennen niitä ja tuntui välillä, että olin taas se 15v teini-Elli, joka hihitteli aina mielessään tuon miehen nähtyään. Voi että! :D <3

Hyvää äitienpäivää!

Kaikki te ihanat äidit siellä ruutujen toisella puolella - tämä päivä on meidän!
Oikein ihanaa ja kaunista äitienpäivää kaikille, nautitaanhan oikein täysin rinnoin <3

2kk neuvola ja huolta

Niin se aika vaan vierähtää ja Inka täytti jo 2 kuukautta! En vaan käsitä edelleenkään mihin tämä aika menee, ihan käsittämättömän nopeasti.
Neuvolassa oli uusi terveydenhoitaja, joka osoittautui todella mukavaksi ja ihanaksi, mutta ikäväkseni ko. henkilö onkin vain sijainen ja kesän jälkeen olisi taas hoitajan vaihto. Harmittaa kyllä, olisi kiva saada yksi ja sama henkilö kenen kanssa alkaa tutustumaan paremmin.

Inka on kasvanut oikein hienosti, painoa oli 5005g(4350) ja pituutta 57,8cm(54,5cm).
Iso tyttö jo, 56 vaatteita olen jo pikkuhiljaa laittanut pois ja oikeastaan nyt alkaa olla jo aika pakata loputkin sen koon vaatteet pois. Pikkuvauva, missä olet? :(
Vähän kurjempikin juttu neuvolassa koettiin, kun huomattiin neidin pään kasvukäyrän jatkavan jyrkkää kasvuaan ja tämän vuoksi kävimmekin Taysissa kontrollissa. Pää ultrattiin jälleen (samassa paikassa, missä Inka oli valohoidossakin) ja tämän jälkeen menimme lääkärin luokse keskustelemaan. Mitään poikkeavaa ei onneksi löytynyt, vaan syyksi epäiltiin vanhempien hieman keskimääräistä isompia päitä tai vielä sitä oman kasvukäyrän etsimistä. Pään kasvua seurataan nyt kahden viikon välein neuvolassa, jotta saataisiin nopeasti selville, että tasoittuuko se jo jollekin käyrälle. Sormet ja varpaat ristissä kaikki, jooko? <3
Huolta, stressiä ja unettomia öitä on siis mahtunut jälleen tähän ajanjaksoon, mutta helpottaa toki, että kaikki näyttäisi olevan hyvin! <3

Arki on mennyt oikein mukavan rauhallisesti, rakkauden täyteisesti ja onnellisissa merkeissä.
Päivät täyttyvät lenkkeilystä, ihanasta yhdessäolosta leikkimatolla, sitterissä ja sylitysten, sekä tottakai vielä paljon päiväunia nukkuen. Hymyiliyä ja jokellusta mahtuu päiviin jo aivan mielettömästi ja musta tuntuu, etten kyllä totu tuohon hymyn ihanuuten ikinä, sillä joka kerta se saa niiin täydellisen fiiliksen päälle!

Synnytyssalissa lähdössä osastolle. En kestä miten pieni käärö tuo rakas joskus onkaan ollut :')