sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lähtölaskenta jouluun eli JOULUKALENTERI!



Monessa blogissa olen vuosien varrella törmännyt tähän kyseiseen ideaan ja sain jo silloin useasti inspiraatiota omaan vastaavaan, vaikka blogia ei ollutkaan. Nyt
 kuitenkin, kun olen päässyt bloggaamisen makuun ja joulun odotus oikein kihelmöi, niin ajattelin, että vihdoin laitan oman joulukalenterin pystyyn.

Ideana on siis, että joka päivä ihan tuonne jouluaattoon asti julkaisen joka päivä uuden postauksen, joka on siis sen päivän joulukalenteriluukku. Myös tavallisia postauksia tulen julkaisemaan tässä kuukauden aikana, mutta yritän myös parhaani mukaan panostaa luukkuihin!
Luukut tulevat painottumaan jouluteemaan, mutta vielä en mitään tarkkaa suunnitelmaa ole joka luukun kohdalla tehnyt, joten lopputulos on vielä itsellenikin yllätys!
Kahtena päivänä on luvassa myöskin mukavat arvonnat, joten pysykäähän kuulolla ;)

Palataan huomenna ensimmäisen luukun parissa!


<3: Elli

Viikko täynnä ohjelmaa

Heipsan! :)
Ihan aluksi pahoittelen kuvien järisyttävän kamalaa laatua, mutta koko viikkona en ole tajunnut kantaa kameraa mukana, vaikka paljon mukavia tapahtumia onkin ollut ja näin ollen on ollut tyytyminen kännykkäkameraan, jonka laatu on.. noh, huomaatte varmasti alapuolelta.
Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tuon kameran suhteen, kun kerta sellainen löytyy! Vähän mukavampi olisi myös ottaa, jakaa ja katsella myöhemminkin hieman parempi laatuisia kuvia kuin nämä.
Mutta tosiaan, tälle postaukselle oli myös aihe, ihan pelkästä kamerasta en tullut tällä kertaa jauhamaan! Kulunut viikko on ollut tosi mukava, normaalista arjesta poiketen menoa ja meinikiä on riittänyt melkolailla ja se onkin virkistänyt tosi paljon tämän sairasloman keskellä. Miehen vuorotyö + tämä mun sairasloma kun on melkein ajanut mut välillä hermoromahduksen partaalle, kun välillä tekemistä on vaan ihan mahdotonta keksiä. Onneksi joulu on kuitenkin jo kohta täällä ja sitä järjestellessä ja suunnitellessa saakin kyllä kulumaan hyvin seuraavat viikot.

Tiistaina mentiin miehen kanssa Ilves - Kalpa peliin, jonne mies oli saanut ilmaisliput isänsä kanssa, kun olivat olleet isänpäivänä syömässä Saludissa. Mieheni isä on Tapparan mies, joten lahjoitti oikein mielellään oman lippunsa mulle, eli vannoutuneelle Ilvesfanille ja oikein kiva olikin taas päästä peliin, vaikka edellismatsistakaan ei kovin kauaa ollut. Peli päättyi lopulta Kalpalle 3-1. Oli muuten äärimmäisen suloista katsella Kalpan "fanipäätyä", kun siellä oli kolmen miehen joukko kannustamassa Kalpaa ja yksi heistä huusi aivan taukoamatta "Kalpa! Kalpa!", samalla kun vastakkaisella puolella ollut satapäinen Ilvesfanikatsomo huusi ja lauloi omalle joukkueelleen.

Keskiviikkona
suuntasimmekin mun äidin luokse kahvittelemaan ja katselemaan kirppistavaroita. Sain myös 2 isoa kassillista äidin työkaverin lapsen vanhoja vaatteita ja tuo kuva ei kyllä kerro kuinka paljon niitä todellisuudessa oli, aivan mieletön määrä kuitenkin, muutama kymmen vaatekappale ainakin! Iso osa oli hieman isompia kokoja 74-92, mutta onpahan niitäkin jo sitten valmiina odottamassa. Vaatteet olivat vieläpä todella hyväkuntoisia ja -laatuisia, joten olen kyllä enemmän kuin kiitollinen!

Torstaina kävimme elokuvissa katsastamassa tuon Vadelmavenepakolaisen (täältä voi lukea lisää, jos elokuva kiinnostaa) äidiltämme saamilla ilmaislipuilla. Elokuvan juoni oli sinällään mielenkiintoinen, mutta omasta mielestäni leffasta olisi voinut saada monta kertaa paremman ihan pienilläkin muutoksilla. Jäi vähän "outo maku" suuhun elokuvasta, toisaalta se oli hyvä, mutta toisaalta taas melko kehno.

Loppuviikkokin meni oikein mukavissa merkeissä! Perjantaina kävimme kaupoilla ja syömässä, lauantaina viemässä kirppistavarat ja tänään ollaankin vietetty oikein kunnon lepäilypäivää. Aamulla kävin nopeasti viemässä koiran aamulenkille, jonka jälkeen vielä jatkoin unia yövuorosta palanneen mieheni kanssa. Ruokana toimi "kaikki vaan pannulle mitä kaapista löytyy" jonka jälkeen lähdimmekin koiran kanssa lenkille ja katselemaan torille kaupungin joulunavausta, samalla vuoden ensimmäiset glögit nauttien. Ja voi että tulikin joulufiilis, nyt oli pakko vihdoin kaivaa kaikki joulukoristeet esille ja pian rupeankin niitä laittelemaan esille! Vielä kun se lumi tulisi jostain, niin olisi aika bueno!

Miten teidän viikko/viikonloppu on sujunut? :)




maanantai 24. marraskuuta 2014

Kauan odotetun pakkauksen yltiömäinen ihailu ja hiplailu on saatu päätökseen!

Kuten aikaisemmin taisinkin jo mainita, olen odottanut äitityspakkauksen saamista jo oikeastaan ennenkuin edes olin raskaana tai edes lapsen tulo oli suunnitelmissa. Muistan, kun 11 vuotta nuorempi pikkuveljeni oli saapumassa maailmaan ja äitini sai oman pakkauksensa, kuinka innokkaana katselin sen laatikon sisältöä, avasin jokaisesa bodysta napit ja laitoin takaisin kiinni ja intoilin äidilleni, miten hienoa ja samalla kummallista on kuvitella, että pian näillä vaatteilla on pikkuruinen omistaja.  Jännä sinänsä miten tuo hetki on niin elävänä mielessä, siitä kun on pian jo kymmenen vuotta, hui!
Nyt sitten sen pitkän odotuksen jälkeen perjantaina tipahti postiluukusta saapumisilmoitus, että äitityspakkaus on haettavista postissa ja heti samantienhän sinne piti sitten suunnata hakemaan se hymyssä suin! Samalla matkalla lähdimmekin sitten hakemaan mun mummolasta niitä kauan odotettuja vaunuja, joista tulee sitten oma postaus myöhemmin!
Nyt siihen ihanaan pakkaukseen, jonka sisällön suurimmaksi osaksi kuvailin, ainoastaan tyyny, peitto, lakanat, hoitotarvikkeet, harsot ym. ajattelin olevan vähän turhia kuvattavaksi, joten ne nyt tästä puuttuu.
Oli se kyllä aika ihana tunne saada hiplailla ja ihailla noita vaatteita, jotenkin taas vain ihan hirmuisesti vahvistui se, että pian meitä onkin kahden sijasta kolme ja että musta on aivan oikeasti tulossa äiti <3
Aappa-apina makuupussi. Ihan hirmuisen suloinen kuosi, tykkään tosi paljon! Makuupussia ei vielä edes oltu hankittu, kun oli tiedossa, että pakkauksen mukana sellainen tulee. Ja kyllä kannatti odottaa!
Puolipotkarit.  Housut ovat melko vähäinen luonnonvara tuolla vaatekaapissa vielä, joten ehdottoman hyvä lisäys nämä ovat, tosin vielä kyllä muutamat pitää hankkia.
Bodyja. Näitä melko paljon onkin, mutta eipä niitä kai liikaakaan voi olla :-) Etenkin tuosta oravabodysta tykkään kovasti, tosi suloinen. Tuo keltainen taas vähän aiheuttaa sellasia ällötysfiboja, ei ihan kuosi ole mun mieleen.
Potkuhousut. Suloinen kuosi molemmissa, etenkin tuon raidallisen väri on kovin suloinen.
Body + potkuhousut. Voi että, nää on kyllä yhdet lemppareista koko paketissa! Aivan käsittämättömän ihanat ja suloiset! Veikkaan, että tulevat kovaan käyttön aikanaan.
Potkuhousut ja potkupuku. Tietyllä tavalla vähän poikamaisen väriset ehkä, mutta ainakin tuo potkupuku on siinä rajoilla kuitenkin kovasti ja ainakin se varmasti tulee käyttöön. Potkuhousut taas ovat kuosiltaan vähän siinä rajoilla, että pukisinko edes, vaikka poika tulisi .
Potkupuku ja sukkikset. Potkupuvun kuosi on musta tosi söpö, vaikka hyvin simppeli onkin. Positiivisesti nousi kyllä jo ensisilmäyksellä yhdeksi suosikiksi. Sukkikset saivat sellasen "ahaa elämyksen" aikaiseksi, kun pitkään oon miettinyt, että jotain vaatekappaleita oon täysin unohtanut, kun oon kirppiksiä/kauppoja kierrellyt ja tässähän se vastaus onkin.
Sukkia ja lapaset. Noita valkoisia pieniä oli kaksi paria, mutta kun on niin kovin pieniä, niin ne oli piilossa laatikon sisällä :-D Nallesukat ja lapaset ovat kyllä tosi suloiset ja vaikuttavat myös tosi hyvänlaatuisilta.
Villahaalari.
Myssyjä. Tosi kiva, kun moneen eri tarkoitukseen löytyy omanlaiset päähineet, tuo tupsupipo on kyllä erityisen ihana.
Kietaisubody. Tämän kohdalla kävi samalla tavalla, kun sukkisten, eli ehdottomasti näitä pitäisi hankkia vielä paljon lisää kaappiin, ovat kuitenkin puettavuudeltaan niin paljon helpompia.
Kevyt toppapuku. Väri herättää taas pikkuisia ristiriitaisia fiiliksiä, mutta toisaalta eipä tuo nyt maailman suurin asia ole, jos tyttö pukeutuu turkoosiin! :-D Kuosi on suloinen (mulla taitaa olla joku fiksaatio oraviin, kun kaikki nuo oravajutut on niin suloisia! :D)
Ulkohaalari + rukkaset ja töppöset. Oikeastaan ainoa sana mikä tulee mieleen on "ihan kiva". Kuosi on omaperäinen, mielenkiintoinen, mutta ei missään nimessä yhtä hyvä kuin aikaisemmissa pakkauksissa on ollut. Löysin itseasiassa kirpparilta käyttämättömän viime vuoden pupuhaalarin 2 eurolla ja veikkaankin, että se tulee käyttöön tämän sijasta.
Kirja + purulelu.
 Ihana pakkaus kaikinpuolin, vaikka muutama sellainen ei-niin-mieluinenkin vaate oli mukana, mutta ihmehän se olisi jos kaikki olisi ehdottomia suosikeita! Loistava juttu kyllä tuo äitityspakkaus kokonaisuutena on, olen ehdottoman tyytyväinen, että sen valitsin rahan sijaan.

Sitten vielä toinen juttu, löysimme eilen kirpparilta pinnasänky! Ihana harmaa-valkoinen, valkoiset kohdat vaativat hieman maalia, mutta muuten priimakunnossa. Tuohon tulee vielä sellainen verho, mutta se laitetaan paikoilleen vasta pienen tuunailun jälkeen. Ensimmäisiksi kuukausiksi saamme perintökehdon mun isovanhemmilta, joten käyttöön tämä sänky ei vielä hetkeen pääse, mutta en malttanut jättää sänkyä ihan sellaisenaan tuonne huoneeseen, vaan pakkohan sinne oli jo petivaatteet ja nallet laittaa odottelemaan, vaikka ne sieltä pitää vielä pois ottaakin, nyt huone näyttää vaan kovasti paljon valmiimmalta!


torstai 20. marraskuuta 2014

Sairasloma

Heipsan! :)

Tässä lähiaikoina lisääntyvissä määrin selkä-, nivus-, ja lantiokivut ovat taas nousseet pinnalle ja etenkin koiran kanssa ulkona ollessa ja ihan vaan vaikka sisällä kävellessä huoneesta toiseen(jääkaapille ja takaisin? ;)). Myös jonkinverran supistuksia on ollut, lähinnä kivuttomia, mutta joitakin kovin kivuliaitakin.
Yöunet ovat kärsineet ihan huomattavasti tästä kaikesta, kun aina kylkeä kääntäessä herää aivan kamalaan kipuun jossain päin kroppaa.
Tänään sitten pääsin vihdoin lääkärille kertomaan näistä ja oli kyllä yksi maailman parhaista lääkäreistä mitä mä oon eläessäni tavannut! Tuli oikeesti mielettömän hyvä fiilis, kun joku ihminen ihan kokonaisvaltaisesti on kiinnostunut kyselemään ja perehtymään kunnolla siihen mitä tekee!
Kohdunsuu oli kiinni, mutta hieman pehmeä, kuitenkin kuulemma kaikki ok, kunhan vain muistaa levätä paljon.
Sairaslomaahan hän kirjoitti, nyt alustavasti 14.12 asti, mutta sanoi kuitenkin että melkein varmaksi voisi sanoa, että ihan sinne äitiysloman alkuun asti jatkuu sitten tuonkin jälkeen. Jos jotakin positiivista hakee, niin onpahan ainakin huikeasti aikaa valmistella kotia tulevaan, mutta voi olla että aika käy vähän pitkäksi välillä.
No, pikkuisen ja oman hyvinvointini parhaaksi tämä vain on :)


Ja niin, ihan mielettömän suuri kiitos teille kaikille ihanille kommenteistanne, on niiin ihana kun olette jaksaneet laitella niitä, tulee aivan mahtava fiilis aina kun huomaa, että on tullut uusia kommentteja!
Kiitos <3

lauantai 15. marraskuuta 2014

Ostoksia

Mustat housut mun äidiltä, Anttila
Pinkit velourit UFF
Kimperiltä kaksi ihanaa pipoa ja valmiiksi jo kahta pienintä kokoa.
Tikkunekku.fi -sivustolta ostettu ihana ruokalappu.
Ihanat helistimet, etenkin tuo pupu on ihan käsittämättömän suloinen!
Bodyja; Lindex & Moomin, kirpparilta

Lotta & Lassi body mun äidiltä, Anttila
Name it, kirppari
Kirpparilta
Lindex ja KappAhl, molemmat kirpputorilta. Tuo ihana mekkobody on Newbie-mallistosta, mihin tunnen melko suurta rakkautta ja maksoi vain euron! Ihan niin halvalla ei netin kirppareilta Newbietä kyllä löydy.
Kirpputorilta
Tämä löytyi laatikoiden kätköistä, eli on mun vanha mekko. Tuo on vaan aivan käsittämättömän ihana, en malta odottaa että saan pukea sen omalle pikkuiselle!
Kirpparilta. Vähän isoa kokoa, mutta pakko-ostos halvan hinnan ja loistavan kunnon vuoksi.

Tokmanni
Ihanat yökkärit! Vasemman puoleinen Tokmannilta, Minnihiiri kirpparilta.

Kuten kuvista voikin päätellä, niin minä(+äitini) olen oikein kunnolla innostunut kiertelemään kirppiksiä ja aivan mahtavaksi paikaksi osoittautuikin tuossa aivan meidän lähistöllä oleva Vekaratori Fantti(http://www.fanttitori.fi/), mistä suurin osa löydöistä onkin.
Harmittelin muuton yhteydessä sitä, että entisen asuntomme lähelle hetki sitten avattu lastentarvikekirpputori jäi sinne, mutta ehdottomasti tämä uusi on vähintäänkin yhtä hyvä, paljon edullisia ja ihania vaatteita.
Innostuin myös vähän nettishoppailemaan ja ihanat Kimperin pipot ja Tikkunekun ruokalappukin tuli tilattua, ruokalappu itseasiassa vähän "etukäteisisänpäivälahjana" miehelleni :)
Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa järjestelemään vauvan vaatekaappia oikein huolella ja katsastamaan mitä kokoja on ja kuinka paljon, sillä ainakin 62-koon vaatemäärä ainakin bodyjen kohdalla alkaa pikkuhiljaa olemaan täynnä.
Tekisi jo niin kovasti mieli alkaa pesemään noita vaatteita ja leluja mitä on kertynyt, mutta koitan malttaa mieleni vielä, ehkä hieman lähempänä maaliskuuta sitten isompi satsi kerralla!

Alkuraskaus

Olimme mieheni kanssa jättäneet ehkäisyn pois jo talvella 2014 ja samoihin aikoihin mun ennen melkein päivälleen täsmällinen kuukautiskierto heitti ihan häränpyllyä – yhtäkkiä saattoikin olla 3-4 päivää heittoa ja tämä johtikin siihen, että lähes tulkoon joka kuukausi huomattuani, että kuukautiset ovat taas myöhässä, juoksin intopiukeana apteekkiin ostamaan raskaustestiä.
Joka kuukausi kuitenkin petyin, negatiivinen testi ja yleensä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kuukautiset alkoivatkin.
Emme laskeneet mitään varmoja päiviä ja yrittäneet ns. ”väkipakolla”, joten melkoinen sattuma olisikin ollut, jos heti olisin tullut raskaaksi.

Heinäkuun alussa olimme mieheni mummulassa käymässä ja kuukautiseni ei olleet edes myöhässä vielä, mutta keskustelun siirtyessä mieheni lapsuuteen ja tämän sukulaisvauvoihin, mun oloni valtasi jotenkin hirveän äidillinen tunne!
Tuli niin varma oli siitä, että mä olen raskaana, varmempi kuin koskaan. 
Tietty epäluulo kuitenkin oli koko ajan mielessä raskauden mahdollisuudesta, sillä kesäkuu oli ollut todella kiireinen, stressaava ja työteliäs meillä molemmilla. 
Molempien vuorotyö johti siihen, että olimme lähes jatkuvasti eri vuoroissa ja näimme lähinnä illalla sängyssä, molemmat rättiväsyneinä, joten ”yrittämiskertoja” ei kyllä kesäkuulle kovin montaa edes siunaantunut.
Päätin kuitenkin odottaa vielä muutaman päivän josko kuukautiset kuitenkin alkaisivat ja kerrankin sen vain pahaa mieltä aiheuttavan negatiivisen testin saisi jättää tekemättä.

Arvatenkin kuukautisia ei kuulunut, joten kävin jälleen tutussa apteekissa ostamassa tutun raskaustestin ja jo rutiininomaisesti tein sen. Ihan rutiinilla ei kuitenkaan loppu mennytkään, sillä olin näkevinäni tikussa haaleantumman viivan ja itkusekaisin tuntein menin näyttämään miehelleni sitä, joka oli myös näkevinään jotakin, tosin ei niin varmasti kuin minä.
Seuraavana päivänä menimmekin sitten hakemaan apteekista ClearBluen digitaalisen mittarin ja voin sanoa, että koskaan ei kyllä kädet ole tärisseet niin paljoa kuin silloin tärisi! Koko hommasta ei meinannut tulla yhtikäs mitään, mutta lopulta sain testin tehtyä ja jäin jännittämään tulosta, jonka tulemisessa kesti kyllä ikuisuus! 
Tiimalasi vain pyöri ruudulla ja mun teki mieli heittää koko testi seinään, niin piinaavalta se minuutti-kaksi tuntui siinä tuijotellessa testiä. Menin hetkeksi istumaan muualle ja annoin tiimalasi-idiootin raksutella rauhassa, kunnes aikaa oli kulunut niin paljon, että jos testi toimisi, tuloksen pitäisi jo näkyä. Kävelin hyvin hyvin hitaasti testin luo ja silmät kiinni otin sen käteeni ja purskahdin itkuun kun näin, että ruudulla lukee ”raskaana” <3
Vein testin miehelleni nähtäväksi ja molemmat onnesta soikeina emme oikein saaneet mitään sanotuksi, niin uskomattomalta ja mahtavalta se tuntui.

Onnensekaisin tuntein sitten alkoikin asioiden selvittely, neuvolaan soittaminen, jännittäminen, pelko ja odotus. Ennen hämärästi tutut käsitteet tuulimunaraskaus, keskenmenoriski ja kohdunulkopuolinen raskaus saivat täysin uuden merkityksen ja ymmärryksen siihen, että ei tämä kaikki vielä niin varmaa olekaan.
Ensimmäiseen ultraan asti elinkin, kuten suurin osa muista odottajista - todella suuressa jännityksessä ja pelossa siitä, että onko siellä masussa oikeasti elämää ja mikään ei kyllä todellakaan voita sitä tunnetta, kun ultrassa vihdoin näki, että kyllä siellä vain pikkuruinen ihmisen alku köllöttelee.
Keskenmenon pelko on ollut kyllä koko raskauden ajan pinnalla enemmän tai vähemmän, alkuraskaudessa etenkin siihen viikkoon 12 asti kaikkein eniten, mutta blogissa jo aikaisemmin käsittelemäni verinen vuoto viikolla 14 nosti sen pelon taas todella vahvana pintaan, mutta kaiken oltua hyvin, se taas onneksi laski huimasti.
4. rakenneultran jälkeen kun saatiin vihdoin todettua kaiken olevan hyvin, raskaudesta nauttiminen on kasvanut siitä suuresta tunteesta vieläkin suuremmaksi, oikeastaan niin suureksi, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Eteisistukan vuoksi olen alkanut tuntemaan liikkeet paljon myöhemmin ja pienempinä kuin yleensä, mutta nyt kun jo jonkin verran myllerrystä tuntuu, tunnen oloni niin etuoikeutetuksi, että oikeasti saan kantaa uutta pientä ihmistä sisälläni.

Sitten niihin oireisiin!
Mun alkuraskaus oli kaikkea muuta kuin helppo, oikeastaan en olis ikinä uskonut, että se voisi noin koville ottaa!
Oikeastaan noin viikoille 13-14 kärsin päivittäisestä pahasta olosta, kaikki hajut ja tuoksut ällötti ja oksetti(kaikki mahdollinen ruoka, HAJUVEDET, saippuat, juomat, pesuaineet, koira(:D).. myös lievemmät) ja oksennus tulikin päivittäin, joskus monta kertaa päivässä.
Elämäni kauheimman viikon koin myös, kun pahimmilla helteillä (+ meidän silloisessa asunnossa ei ollut mitään viilennystä, vaan aurinko porotti suoraan sisälle) sairastuin norovirukseen, ja edes vesi ei pysynyt sisässä, vaan oksentelin aivan jatkuvasti ja vaikka mitään ei olisikaan enää vatsassa ollut, oksentelin vatsahappoja ulos ja jos niitäkään ei enää pystynyt oksentamaan, kakoin ihan mielettömästi niin kuin oksennus tulisi, mutta eipä tullut.
Kuume pysytteli koko viikon ihan mukavissa lukemissa ja pystyssä pysyminen oli lähes mahdotonta.
Ja tämä kaikki kiitoksena siitä, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen meidän lähijärveen uimaan, jota olen aina pitänyt jotenkin älllöttävänä paikkana.

Tuo hajuista johtuva pahaolo ja yökötys oli ehkä kaikkein pahinta, sillä aina kun vaikka avasin jääkaapin oven, tai joku oikeasti hyväntuoksuinen hajuvesi tuoksui jossain ym, tuli mieletön oksennusrefleksi ja usein sitä seurasi myös oksennus. Töissä hoitoalalla se oli melko mielenkiintoista, kun pitäisi vaihtaa esim. vaippaa ja yrität siinä sitten pidättää mahdollisimman paljon hengitystä, ettei käy huonosti.
Onneksi tuo meni lopulta ohi, olisin varmaan pidemmän päälle seonnut, kun kaikki hajut vain aiheutti sen oksennusfiiliksen ja en saanut syötyä.
Tuon pahanolon myötä ja sen ohella vallitsi myös melko pitkään ruokahaluttomuus ja oikeastaan mun oli tosi vaikea syödä yhtään mitään, kun mikään ei tuntunut menevän alas ja näläntunnetta ei vain ollut. Yksikään ruoka ei maistunut miltään ja jokainenkin haarukallinen oksennus.
Väsymys ja jatkuva pissahätä on sellaiset oireet, mitkä on ihan alusta asti vallinneet tähän päivään asti ja oikeastaan niihin on jo tottunut aika pitkälti. Ensin mainittu on tietyllä tapaa myös hyvä, sillä oon ollut ennen raskautta etenkin melko huono nukkumaan, tai ainakin heräillyt monta kertaa yössä, unirytmi aivan sekaisin ja nukkumaanmenoajat vähän mitä sattuu! Nyt näistä ei enää mikään toteudu, vaan nukun lähes joka yö kuin tukki illasta aamuun ja heräilen jo hyvissä ajoin aamulla virkeänä, mikä kyllä todellakin kelpaa enemmän kuin hyvin!

Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän aivan ylipitkän sepustuksen, jotenkin vain tästä aiheesta innostui kirjoittamaan ihan suu vaahdossa, etenkin nyt kun nuo pahimmat oireet ja pelot ovat hälvenneet pois ja niitä voi jo ”muistella kaihoten”.
Vastaan mielelläni kysymyksiin jos jotain ilmenee ja tosi ihana olisi myös lukea teidän vastaavia tarinoita! :)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Rakas joulupukki..

Harvoihin jää ne kerrat, kun äiti saa kirjoittaa lapsensa puolesta joulupukille! Nyt on ehkä hieman aikaista, kun pieni ei vielä jouluksi edes maailmaan saavu, mutta sukulaiset ja ystävät on kyselleet silti, mitä vauvalle voisi ostaa ja innostuin sitten vähän haaveilemaan ja miettimään, mitä kaikkea sitä ainakin vielä tarvitaan. Tämä toimii myös hyvin muistilistana itsellekin, että mitkä niitä välttämättömimpiä ostoksia olisi, eli siis että siellä kaupassa/kirpparilla ollessaan keskittyisi niihin vielä olemattomiin tai vähemmässä oleviin tavaroihin, kun siihen että söpöjä bodyja olisi reilusti yli tarpeen ja esim. housuja vain parit :-D
Jonkin verran vaatteita on jo kertynyt kaappiin ja ilmeisesti myös mm. mun äiti ja vauvan tuleva kummi ovat jo innostuneet ostelemaan jonkin verran vaatteita, mutta silti vielä paljon paljon sisältöä tarvitaan! Etenkin tässä kuvassa tuo vaaleanpunainen haalari kyllä houkuttelee aivan mielettömästi ja voi olla että joulupukki nimeltä tuleva äiti käykin tässä joku päivä KappAhlissa hakemassa tuon odottelemaan käyttäjäänsä!
Tuo mekko/neule on aivan täydellinen, rakastuin kyllä heti ensisilmäyksellä! Yöppäreitä tarvitaan myös ja tulevaisuutta varten löytyi suloinen kylpytakkikin. Bodyja tuskin koskaan voi olla liikaa ja lämpimiä vaatteita ja asusteita myös tarvitsee olla kunnolla!
Jostakin syystä housujen ostaminen on ainakin omalta osaltani jäänyt melko minimiin, muutamat potkarit ja ehkä yhdet collegehousut ja yhdet velourhousut olen ostanut, joten ehdottoman hyvä lahja joulupukilta olisi housuja muutamat kipaleet.

Vaatteiden lisäksi myös paljon muita hankintoja vielä tarvitsisi tehdä vaikka kuinka, tottakai leluja, kirjoja ym., mutta myös harsoja, mobile, unipussi ja lampaantalja(tai mikä sen Ikean taljan nimi on, feikkilampaantalja? :--D) ovat ostoslistalla meillä!
Mun ihana ja rakas mummu yllätti ihanan positiivisesti ja kertoi, että haluaa ehdottomasti ostaa pienelle rattaat ja yhdessä päädyimme sitten Brion Happyihin! Iik, niiden saapumista odotellessa! <3 Äitini taas lupasi hankkia turvakaukalon ja saa taas kyllä olla todella kiitollinen ihanista ihmisistä ympärillä!
Kirpparilta löysimme jo parveke/mummularattaat suhteellisen edullisesti, loistavassa kunnossa olevat Brion yhdistelmärattaat, vuosimallia en osaa sanoa, mutta kovin vanhat kapistukset eivät ole. Kuvaa voin myös laittaa, nyt sen ihan täysin unohdin :-D
Oli kyllä todella hyvä löytö, me kun asumme kerrostalon toisessa kerroksessa ilman hissiä, niin ei tarvitse edes takaisin kanniskella mitään!

Miltäs teidän masutyyppien/lapsien joululahjalistat näyttää? :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Rakenneultra part 4 ja ensimmäinen neuvola uudessa paikassa 11.11.2014

 Heips! <3
Noniin, nyt se viimeinenkin rakenneultra on ohi ja kyseessä oli siis se äitityspolin käynti, missä pienen sydän syynättiin oikein huolella. Paikalla oli kätilö, gynekologi ja lasten kardiologi, jotka kaikki pitkään katsoivat sydäntä ja tarkistivat myös vielä muutkin rakenteet ja vihdoin voin täysin sydämen ja helpoituksen syvällä äänellä todeta sen, että kaikki on pienellä täysin kunnossa! <3 Eli sydämessä ei minkäänlaista reikää löytynyt, vaan kaikki näyttivät jokaisen katsojan mielestä oikein hyvältä ja siltä kuin pitääkin.
Vaikka viimeisimmässä rakenneultrassa ennen tätä kätilö totesikin, että melkein sataprosenttisesti voisi sanoa, ettei sydämessä ei reikää ole, tottakai silti pieni huoli edelleen oli päällä ja itkuhan siinä pääsi, kun se huoli ja pelko sai viimein väistyä onnen tieltä.

Oli muuten tosi jännä käydä siellä äitiyspoliklinikalla, koska tosiaan siellä samassa paikassa oli myös synnytysvastaanotto ja tietynlainen jännitys alkoikin jo vallata mieltä, kun tajusin, että noin 4 kuukautta ja minä olen siellä. Hui!

Samana päivänä oli myös ensimmäinen neuvola uudessa neuvolassa ja paikka osoittautui tosi ihanaksi, kuten myös terveydenhoitaja! Nyt oli se odotettu "Kelakäynti" ja nyt on äitiysavustushakemus lähetetty ja valitsin äitityspakkauksen, jonka saamista oon kyllä odottanut ihan alkuraskaudesta asti ja oikeastaan jopa ennen raskautta oon haaveillut siitä salaa.
 Tulispa se pian, en malta odottaa!

Onnellisia uutisia siis ja tästä on täydellistä jatkaa raskautta eteenpäin onnellisena, maaliskuuta odotellessa! <3

BLOGIHAASTE: Päivä 2

Tämä tulee vähän jäljestä, mutta tässä siis kooste mun hyvin vähätäyteisestä päivästä, kyseessä viime keskiviikko 5.11, jolloin siis oli tuo rakenneultra part 2! Ajattelin silloin, että siitä päivästä varmaan saa hyvin sisältöä, mutta olin kyllä niin väärässä kun vaan voin olla, noh.. Tässä kuitenkin!

DAY 2: A Day In the Life; document your daily routine

Aamulla klo 07:15 ylös, herätyshän oli jo 6:30, mutta se osoittautui ihan mahdottomuudeksi.
Hirveällä kiireellä valmistautuminen ja kohti ultraa! No, kiireen vuoksi aamupala jäi kokonaan väliin, joten äkkiä läheisen huoltsikan kautta hakemaan sieltä ainoaa vaihtoehtoa olevat leivät ja hurauttelu kohti ultraa!
Klo 9:00 ultra, joka oli yllättäen melkein 20 minuuttia myöhässä. Siinä odotellessa kyllä ehti kaikki mahdolliset variaatiot ja pelot käydä lävitse tulevasta, tietynlainen pelko huoneeseen menemiseen oli kyllä myös viime kerran jälkeen.
Sisään päästyämme lääkäri ultrasi pitkään sydäntä, mutta jälleen tuloksetta. Tällä kertaa hän myös oli huomaavinaan pienen reiän sydänten kammioiden väliseinässä, joten hän kirjoitti lähetteen äitiyspolille tarkempiin tutkimuksiin reiästä tai mistään muustakaan mitään enempää kertomatta, kehotti vain olemaan huolehtimatta.
Ultrasta pois lähtiessä olo oli jälleen sekava, haikea, mietteliäs ja jopa surullinen - koska lääkäri ei ollut kertonut reiästä mitään tarkemmin, tietenkin heti ajatteli pahinta ja pelkäsi, että pieni ei selviäisikään.
Päivänkulku hieman muuttui, tarkotuksena oli käydä ennen mieheni töihin menoa syömään ja juhlistamaan ultraa ja ostamaan jotain pientä pienokaiselle, mutta alakuloisena sitten menimme ruokakaupan ja kahvilan kautta kotiin ottamaan selvää enemmän mahdollisesta reiästä.
Mieheni lähdettyä töihin äitityspolilta soitettiinkin ja kerrottiin tuleva ultra-aika ja samalla kerrottiin hyvin laajasti ja ihanasti mitä tuleman pitää ja mistä mahdollisesta reiästä on kyse ja painotettiin kovasti, että yleensä ne ovat todellakin harmittomia ja umpeen meneviä reikiä.
Loppuilta menikin hyvin pitkälti lepäillessä, koiran kanssa ulkona ja Singstaria laulaen, helpottunein fiiliksin :)

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tervetuloa perheeseen pienen pieni prins....

Voi tätä onnea! <3
Tänään oli rakenneultra part 3, tällä kertaa ihan eri paikassa ja eri henkilön tekemänä.
Tänään ultran teki kätilö, aivan ihana henkilö, joka yksityiskohtaisesti kävi meille läpi mitä kuvassa näkyy ja kertoi kaiken olevan oikein mallillaan, eli terve pieni prins... (se jääköön vielä hetkeksi salaisuudeksi ;)) on masussa kasvamassa!
Eilisen ultran perusteella hän myös tutkiskeli sydäntä hiukan pidempään, useasta eri kulmasta ja moneen eri kertaan ja hän uskalsi melkein vakuuttaa, ettei minkäänlaista poikkeavuutta saatika reikää sydämessä ole näkyvissä!! Sanoi, että melkein voi satavarmaksi sanoa, että äitityspolille voi mennä täysin huoletta, eli toisin sanoen siis eilinen pelko reiästä väliseinämässä on luultavimmin täysin turha. Tätä helpottuneisuuden ja onnellisuuden tunnetta ei sanoin voi edes kuvailla, kun viimein sai tietää pienellä olevan kaikki hyvin.

Pitkään ultrattuaan ja tutkiskeltuaan ultraaja kysyi, olisiko jotakin kysyttävää tai haluatteko tietää vielä jotakin ja ensimmäisenähän siinä tietenkin tuli heti mieleen sukupuoli, sillä kaiken oltiin katsottu olleen jo kunnossa. Kuten kerroinkin, olemme miehen kanssa ihan alusta alkaen olleet lähes varma siitä, että masussa kasvaisi pienen pieni prinssi, jotenkin vain kaikki vaistot sanoivat niin, mieleen tuli enemmälti poikien nimiä ja lastenvaateosastolla poikien vaatteet veivät enemmän huomion ja niitä teki mieli ostella. Muutama kaveri, äiti, miehen siskot ja mun toiset isovanhemmat olivat taas vankasti sitä mieltä, että tyttö tulee aivan varmasti.

Kysymykseen oli tällä kertaa hyvin suora vastaus, jo äänestä kuuli, että minkäänlaista epäilystä ei kätilöllä ollut asiasta. Meidän perheeseen tulee pieni PRINSESSA! <3
Itku tuli taas onnesta ja hieman hämmentynyt olokin oli, kun jotenkin tietyllä tapaa olin jotenkin niin valmis vastaanottamaan joko poikalupausta tai sitten odottamisen jatkumista, eli että sukupuolta ei olisikaan välttämättä nähty.
Olemme miehen kanssa maailman onnellisimpia meidän pienestä prinsessasta, voin kyllä sanoa että tähän astisista päivistä, tämä kuuluu ehdottomasti niihin elämäni parhaimpiin.

Tottakai, kun vihdoin se tieto saatiin, niin vähän täytyi käydä ostoksillakin, mutta rajallisen ajan vuoksi vain nopeasti, mutta onneksi tässä on vielä aikaa vaikka kuinka!
Ihana mekko, Hello Kitty -sukat, vauvamyssy ja mun miehen ostama aivan täydellinen nalle-haalari! Muistan joskus aikoja sitten, ennenkuin olin edes raskaana, niin mun mies sanoi tuollaisen nähdessään, että sitten kun joskus saadaan lapsia, niin hän ostaa tuollaisen ja melko onnellisena miehenä hän tuon tänään veikin kassalle :')

Mä painun tästä nyt pehkuihin, vaikka nyt tuntuu ettei uni tule taaskaan, kun koko ajan vaan tekisi mieli hehkuttaa tätä onnea ja helpotuksen tunnetta, mikä tällä hetkellä vallitsee.
Toisaalta, hyvin pitkä päivä ja ajatusten melkoinen myllerrys voi kyllä aiheuttaa melkoisen tainnutuksen kun tuonne sängylle pääsen!

Hyvää yötä kaikille ja palaan huomenna vähän matti myöhäisenä tuon haasteen parissa!

<3: Elli

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Rakenneultra part 2

Moi!
Ajattelin, että tänään tulen kirjottelemaan onnea puhkuen tänne onnellisia asioita ruusuilla tanssien, mutta toivottavasti vielä jonakin päivänä sekin koittaa.
Tänään oli siis se uusi rakenneultra, missä sitä viimeksi huonosti nähtyä sydäntä ultrattiin pitkään ja oikein tarkkaan.
Sama lääkäri kuin viimeksi katseli lähes 45 minuuttia sydäntä kuulemma melko huonolla näkyvyydellä ja päätyi siihen, että oli näkevinään pienen pienen reiän sydämen väliseinässä. Tästä syystä hän kirjoitti lähetteen TAYSiin, jotta täysi varmuus saadaan. Uusi aika tulee nyt tämän viikon sisällä, joten sitä odotellessa.
Huomenna on kuitenkin vielä yksi ultra uuden neuvolan kautta, joten tuplavarmistusta siis luvassa, onneksi.
Lääkäri myös painotti, että kyseessä on vain pieni epäilys ja jos siellä reikä on, niin hyvin pieni ja yleensä ne ovat täysin harmittomia ja umpeutuvat jo ennen syntymää tai lapsuuden aikana.
Tottakai tuo uutinen kuitenkin pysäytti ja pisti mielen matalaksi, onneksi lääkäri osasi hyvin kertoa asiasta ja mun mieheni oli jälleen kerran, kuten aina, maailman parhaana tukena! Tarjosi myös kahvit ja osti mun kauan haaveilemani muumikeksikulhon piristyksenä, en kestä miten rakas joku voi olla!
Tässä kyllä näen taas sen miten odottavista äideistä pidetään huolta, kaikki kivet ja kannot käännetään ja varmistetaan että kaikki varmasti on kunnossa! <3 On siis onni asua Suomessa, ehdottomasti.


Sukupuolta ei vielä katsottu, mutta molemmat olimme mieheni kanssa näkevinämme kuvassa pienen pienen miehen kalustoa, varmuudella toki ei voi sanoa, mutta kyllä se melko vahvasti pippeliltä näytti, hihi ihanaaa! Jos se nyt paikkansa pitää, niin samalla myös oma veikkaukseni ja vahva tuntemukseni oli oikeassa.

tiistai 4. marraskuuta 2014

"En sitten osta mitään!"

Hupsansaa! Löysin tori.fi:stä ihanan, jo aikaisemmin katselemani sitterin melkein uutena ja tosi halvalla ja sovin treffit tuohon läheisen kauppakeskuksen eteen täksipäiväksi. Mies lähti sinne mua aamulla viemään, mutta vannotin häntä pitämään huolen, etten sitten varmana osta yhtään mitään! :-D Kerrankin mua kuitenkin onnisti, kun ajattelin jälleen kokeilla sitä mun tunnettua hyvin huonoa tuuria pelikoneiden suhteen, mutta voitinkin yhteensä melkein 60 e.. No siitä innostuneenahan oli pakko hieman päästä kiertelemään kauppoja, ja no.. Jotain pientä kivaa sekä pienokaiselle, että itselle löytyi ja oikeastaan vieläpä tosi edullisesti, kiitos vain alet! Antaa kuvien puhua puolestaan!  Ps. olisitte nähneet kun täällä kieli poskella yritin vääntää hienoja kollaaseja.. Ei musta taida mitään kuvankäsittelijää tulla..
 1. Lindexin New born - body, koko 56.  Alkuperäinen hinta 6,95 e, mutta siitä lähti 70% pois, joten eipä ihan kovasti jäänytkään hintaa!
2. Ihana pitkähihainen, koko 68. Tuo teksti on jotenkin niin ylisöpö ja hintaakaan ei tuon 70% alen jälkeen jäänyt kovasti, joten pakko se oli ostaa. Lindexistä myös.
 3. Lindexin New Born -tutteja 2kpl 4,95 e
4. Lindexin New Born - tuttipullo, 3,95 e
5. Iittalan ihana Muumimamma -lasi! Näitä Muumilaseja löytyy kotoa jo aikaisemmin 2 kpl ja niitä ajattelin kerätä nyt ainakin muutamia, joten tästä löytyi halvalla ihana lisä kokelmaan. Maksoi siis 5 e ja Citymarketista tuo löytö!
6. Hupsan. LdB:n body lotion ja Lumenen huulipuna(sävy 12, fruity nude) löytyivät myös Citymarketin alesta, vartalovoide kustansi 2 euroa ja huulipuna 3 e. Tuota vartalovoidetta itseasiassa multa löytyy vielä hieman, mutta vain vaaleanpunaisena ja se on ehkä maailman ihanimman tuoksuista, mutta niin kyllä tuo vihreäkin! Blistexin huulirasva lähti mukaan, kun monen monta kehua olen tuosta kuullut ja itseasiassa se on ainut ainakaan tällä hetkellä markkinoilla olevista Blistexin huulirasvoista, mitä en vielä ole kokeillut.
7. KappAhlista löytyi ihanaakin ihanammat kesäkengät vain neljällä eurolla. Ei paljoa tarvinnut harkita lähteekö ne matkaan, vaikkakin kesäänhän tässä vielä on aikaa hetki.
8. Mun rakas piristi ihanasti ja osti meille uuden Singstarin ja tää ehdottomasti menee kärkeen kaikista kyseisen pelin levyistä mitä meillä on!
9. Ihanat mini-uggit :') Tosiaan nämä on "vähän" aikaisin ostettu, sillä on kokoa 24, mutta nuo oli vaan niin suloiset ja alennuksessa vain 5e, niin en voinut olla ostamatta. Onpahan vähän isommalle pienokaiselle jo jalkojen lämmikettä :') H&M:ltä nämä siis!
10. 2 kpl ihania Newbie ruokalappuja, KappAhlista 6,95 euroa yhteensä.

No, mitä piditte? :)
Mä lähden nyt yrittämään nukkumista, mutta saa nähdä tuleeko siitä taaskaan mitään, sillä huomenna se rakenneultra part 2 koittaa, APUUUUVA! Toivottakaa onnea!

Hyvää yötä ja palataan huomenna <3

<3: Elli

BLOGIHAASTE: Päivä 1

Eli ensimmäisen päivän haaste kuuluu näin:

1. Self portrait ja 10 random fun facts about you, eli oma kuva ja 10 random faktaa sinusta
Tässä siis mun pärstä ja samalla identiteettini paljastus! :-D Pahoitteluni laadusta, mutta tajusin tässä samalla, että eipä kyllä oma kuvia ole tullut otettua muulla kun tuolla puhelimen etukameralla moneen vuoteen..
Ja sitten ne faktat!

1. Oon huulirasvariippuvainen! Multa löytyy kymmeniä huulirasvoja ja perustelen aina niiden ostoa joillain oikein "hyvillä" syillä, vaikka aina jos mies sattuu olemaan mukana kaupoilla, niin hän yrittää tiputtaa mua maanpinnalle ja toitottaa, kuinka mulla on jo miljoona huulirasvaa, enkä enää tarvi yhtäkään. No mutta kun tää on hyvä, pakko saada! Sitten en enää osta pitkään aikaan tai ainakaan ennen kuin oon käyttänyt jonkun aikasemman loppuun. Eiku..

2. Oon asunut koko elämäni isossa kaupungissa, mutta nyt kun tulin raskaaksi, niin koin pakottavaa tarvetta päästä muuttamaan tähän naapurikaupunkiin, joka siis on melkein kymmenen kertaa pienempi kuin aikaisempi kotikaupunkini. Oon kyllä jo aikaisemminkin halunnut muuttaa tänne kovasti, mutta nyt oli oikein hyvä syy muuttoon ja ihana asuntokin löytyi, sekä tämä on myös mun mieheni kotikaupunki(kerkesi jopa 2 vuotta elämästään asumaan muualla, kunnes "joutui" palaamaan takasin), joten avot!

3. Mun suurin unelma on ollut jo vuosia päästä työskentelemään psykiatrisessa sairaalassa tai yleensäkin hoitoalan psykiatrisella puolella ja suunta on jo alan myötä oikea, vaikkakin päämääränä on opiskella psykiatriseksi sairaanhoitajaksi.

4. Hihkun onnea, kun me saadaan tänään pyykinpesukone! Ollaan asuttu kaksi vuotta yhdessä ja aina oltu pesutuvan armoilla ja nyt se on ohi, jeee!

5. Mun suurimmaksi mieliteoksi raskauden aikana on muodostunut mandariinit, satsumat ja klementiinit, niitä on pakko saada ja paljon!

6. Olin ennen raskautta melkonen herkkupylly ja etenkin viikonloppuisin rakastin herkutella paljon, mutta nyt raskaaksi tultuani mulle ei vaan enää maistu karkit, SUKLAA(mitä?) tai oikein mikään muukaan herkku. Toisaaltahan tuo on vaan hyvä juttu! Jätski ja donitsit kylläkin menee edelleen, donitseja vähän ihmettelen, kun niitä en ennen edes piitannut liiemmin syödä.

7. Olen ennenkin pitänyt erilaisia blogeja, mutta aina joistain syistä ne ovat vaan ajautuneet karikolle loppujen lopuksi. Nyt kuitenkin mulla on ehkä inspiroitunein ja kivoin fiilis ikinä bloggailla! :)

8. Näitä faktoja on ihan mielettömän vaikea keksiä! Oon tosi huono tälläsissä ja tekiskin mieli vaan laittaa jotakin 1. Olen nainen 2. Mun lempiväri on violetti 3. Mulla on koira, mutta en päästä itseäni ihan niin helpolla.

9. Mun pitäisi tälläkin hetkellä tehdä kaikkea muuta kuin blogata, mutta..

10. Nyt lähden oikeasti tyhjentämään muuttokuorman rippeitä, tai täällä on vielä joulunakin tällänen sekamelska :-D

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kymmenen päivän blogihaaste

Löysin yhdestä blogista tälläsen kivan blogihaasteen ja ajattelin, että voisin myös itse tehdä tämän! :--) Eli haastoin itse itseni, ha!

Aamulenkkeilyä karvapallon kanssa

Heipsan!
Ajattelin, että voisin tehdä tänään yhdistetyn koiran aamulenkin ja kuvailuhetken tuolla syyssäässä ihan pokkarin kanssa, mutta kauniiksi ideaksi se oikeastaan jäi, koska ulkonahan on ihan järjettömän synkkä ilma!
Rakastan syksyä ihan ylikaiken ja yleensä syksyisin luontokuvaajaminä herääkin henkiin, mutta missasin nyt kyllä ne parhaat kuvaushetket ihan totaalisesti. Ensi vuonna sitten uusi yritys :--D

Tässä kuitenkin muutama kuva meidän rakkaasta karvapallosta, mittelspitz Karrista, sekä muutama hyvin synkistävä luontokuva :-D Karri ei oikein koskaan oo ollut mikään linssilude ja aina kameran nähtyään, kääntää päänsä pois, joten mitään mun haaveilemia kuvaussessioita, missä olis kunnon poseeraukset, ei valitettavasti tämän koiran kohdalla ole tulossa :-(