Rakenneultra part 4 ja ensimmäinen neuvola uudessa paikassa 11.11.2014

 Heips! <3
Noniin, nyt se viimeinenkin rakenneultra on ohi ja kyseessä oli siis se äitityspolin käynti, missä pienen sydän syynättiin oikein huolella. Paikalla oli kätilö, gynekologi ja lasten kardiologi, jotka kaikki pitkään katsoivat sydäntä ja tarkistivat myös vielä muutkin rakenteet ja vihdoin voin täysin sydämen ja helpoituksen syvällä äänellä todeta sen, että kaikki on pienellä täysin kunnossa! <3 Eli sydämessä ei minkäänlaista reikää löytynyt, vaan kaikki näyttivät jokaisen katsojan mielestä oikein hyvältä ja siltä kuin pitääkin.
Vaikka viimeisimmässä rakenneultrassa ennen tätä kätilö totesikin, että melkein sataprosenttisesti voisi sanoa, ettei sydämessä ei reikää ole, tottakai silti pieni huoli edelleen oli päällä ja itkuhan siinä pääsi, kun se huoli ja pelko sai viimein väistyä onnen tieltä.

Oli muuten tosi jännä käydä siellä äitiyspoliklinikalla, koska tosiaan siellä samassa paikassa oli myös synnytysvastaanotto ja tietynlainen jännitys alkoikin jo vallata mieltä, kun tajusin, että noin 4 kuukautta ja minä olen siellä. Hui!

Samana päivänä oli myös ensimmäinen neuvola uudessa neuvolassa ja paikka osoittautui tosi ihanaksi, kuten myös terveydenhoitaja! Nyt oli se odotettu "Kelakäynti" ja nyt on äitiysavustushakemus lähetetty ja valitsin äitityspakkauksen, jonka saamista oon kyllä odottanut ihan alkuraskaudesta asti ja oikeastaan jopa ennen raskautta oon haaveillut siitä salaa.
 Tulispa se pian, en malta odottaa!

Onnellisia uutisia siis ja tästä on täydellistä jatkaa raskautta eteenpäin onnellisena, maaliskuuta odotellessa! <3

Tervetuloa perheeseen pienen pieni prins....

Voi tätä onnea! <3
Tänään oli rakenneultra part 3, tällä kertaa ihan eri paikassa ja eri henkilön tekemänä.
Tänään ultran teki kätilö, aivan ihana henkilö, joka yksityiskohtaisesti kävi meille läpi mitä kuvassa näkyy ja kertoi kaiken olevan oikein mallillaan, eli terve pieni prins... (se jääköön vielä hetkeksi salaisuudeksi ;)) on masussa kasvamassa!
Eilisen ultran perusteella hän myös tutkiskeli sydäntä hiukan pidempään, useasta eri kulmasta ja moneen eri kertaan ja hän uskalsi melkein vakuuttaa, ettei minkäänlaista poikkeavuutta saatika reikää sydämessä ole näkyvissä!! Sanoi, että melkein voi satavarmaksi sanoa, että äitityspolille voi mennä täysin huoletta, eli toisin sanoen siis eilinen pelko reiästä väliseinämässä on luultavimmin täysin turha. Tätä helpottuneisuuden ja onnellisuuden tunnetta ei sanoin voi edes kuvailla, kun viimein sai tietää pienellä olevan kaikki hyvin.

Pitkään ultrattuaan ja tutkiskeltuaan ultraaja kysyi, olisiko jotakin kysyttävää tai haluatteko tietää vielä jotakin ja ensimmäisenähän siinä tietenkin tuli heti mieleen sukupuoli, sillä kaiken oltiin katsottu olleen jo kunnossa. Kuten kerroinkin, olemme miehen kanssa ihan alusta alkaen olleet lähes varma siitä, että masussa kasvaisi pienen pieni prinssi, jotenkin vain kaikki vaistot sanoivat niin, mieleen tuli enemmälti poikien nimiä ja lastenvaateosastolla poikien vaatteet veivät enemmän huomion ja niitä teki mieli ostella. Muutama kaveri, äiti, miehen siskot ja mun toiset isovanhemmat olivat taas vankasti sitä mieltä, että tyttö tulee aivan varmasti.

Kysymykseen oli tällä kertaa hyvin suora vastaus, jo äänestä kuuli, että minkäänlaista epäilystä ei kätilöllä ollut asiasta. Meidän perheeseen tulee pieni PRINSESSA! <3
Itku tuli taas onnesta ja hieman hämmentynyt olokin oli, kun jotenkin tietyllä tapaa olin jotenkin niin valmis vastaanottamaan joko poikalupausta tai sitten odottamisen jatkumista, eli että sukupuolta ei olisikaan välttämättä nähty.
Olemme miehen kanssa maailman onnellisimpia meidän pienestä prinsessasta, voin kyllä sanoa että tähän astisista päivistä, tämä kuuluu ehdottomasti niihin elämäni parhaimpiin.

Tottakai, kun vihdoin se tieto saatiin, niin vähän täytyi käydä ostoksillakin, mutta rajallisen ajan vuoksi vain nopeasti, mutta onneksi tässä on vielä aikaa vaikka kuinka!

Ihana mekko, Hello Kitty -sukat, vauvamyssy ja mun miehen ostama aivan täydellinen nalle-haalari! Muistan joskus aikoja sitten, ennenkuin olin edes raskaana, niin mun mies sanoi tuollaisen nähdessään, että sitten kun joskus saadaan lapsia, niin hän ostaa tuollaisen ja melko onnellisena miehenä hän tuon tänään veikin kassalle :')

Mä painun tästä nyt pehkuihin, vaikka nyt tuntuu ettei uni tule taaskaan, kun koko ajan vaan tekisi mieli hehkuttaa tätä onnea ja helpotuksen tunnetta, mikä tällä hetkellä vallitsee.
Toisaalta, hyvin pitkä päivä ja ajatusten melkoinen myllerrys voi kyllä aiheuttaa melkoisen tainnutuksen kun tuonne sängylle pääsen!

Hyvää yötä kaikille ja palaan huomenna vähän matti myöhäisenä tuon haasteen parissa!

<3: Elli

Rakenneultra

Huh. Rakenneultra takana, fiilikset tällä hetkellä tosi sekavat, toisaalta lohdulliset, mutta taas pieni pelko taustalla. Tosiaan kaikki mitä katsottiin näytti hyvältä, mutta joitakin sydämenosia ei saatu katsottua tarpeeksi tarkkaan, syynä sikiön hassut asennot ja mun "pieni" vatsapeite(kröhöm). Lääkäri onneksi lohdutteli ja sanoi kaiken olevan mallillaan ja uskotteli, että varmasti ne näkemättömätkin osat on kunnossa, kun sydän lyö tasaisesti ja hienosti, mutta viikon päähän sitten on uusi aika, jolloin sitten tarkastellaan vähän lisää, tutkitaan ne näkemättömät osat ja yritetään katsoa, suostuuko pieni paljastamaan sukupuolensa. Kuitenkin pääosin hyvä fiilis, kun sai nähdä taas oman pikkusen, joka jälleen oli melkosen villillä tuulella, paikallaan oleminen tuntui olevan jopa mahdotonta välillä. Ensi viikkoa odotellessa ja toivoessa, että kaikki nyt näkyisi niin kuin kuuluu.

Onneksi lääkäri sanoi asiat niin kuin on, eli että mitään vakavaa ei löytynyt vaan että niitä ei yksinkertaisesti nähty, olisin varmaan mennyt aivan kamalaan paniikkiin.  Tärkeää ja hyvähän se on, että  kaikki tarkastetaan varmaksi, jotta mitään yllätyksiä ei ilmene.

Onko teillä kenelläkään vastaavia kokemuksia? Olisi mielenkiintoista kuulla vähän, miten lopulta on mennyt!

Yksi 4D-kuvakin saatiin jo muistoksi, voi meidän pieni rakas <3

HUOMENNA!

Apua apua apua. Tällä hetkellä ei kyllä liiku päässä mitään, mikä saisi aikaiseksi kovin järkevää tekstiä, mutta koitetaan. Huomenna siis on se kauan odotettu, jännitetty, pelätty, toivottu ja pohdittu rakenneultra! Onko pienellä kaikki hyvin? Vastaako koko viikkoja? Nähdäänkö onko masussa pieni prinssi vai prinsessa?
Ensimmäisessä ultrassa kätilö sanoi, että jos meininki jatkuu yhtä villinä masussa, niin sukupuolta voi olla ainakin suhteellisen hankala selvittää :--D Mutta toivotaan, että selviää, olisi se aika ihana lisä ja jotenkin niin konkretisoiva asia.
Onneksi ultra on jo heti aamulla klo 8.15, joten koko päivää ei tarvitse odotella ja panikoida, mutta voi olla, että yöunet jäävät aika lyhyiksi, nytkin kun jo pää niin täynnä ajatuksia ja mahassa vilisee varmaan tuhatpäinen parvi perhosia :D

Sitten vähän muihin aiheisiin! :) Tosiaan muutto on onnellisesti takana ja se meni oikeastaan odotettuakin paremmin ja nopeammin, kiitos ihanien ja uurastavien apureiden. Itse siinä sivussa selkäkipuisena katselin huonoa omatuntoa potien vieressä ja joitain pikkulaatikoita silloin tällöin kantaen, mutta toisaalta, onhan mulla paras mahdollinen syy olla osallistumatta niin ahkerasti :)
Tää oli mun ja mieheni kolmas muutto kahden vuoden sisään, jolloin siis muutettiin ensimmäisen kerran yhteen ja nyt kyllä varmasti viimenen hetkeen! Tästä kyllä tuskin mitään tarvetta tulee edes muuttaa pois pitkään aikaan, sillä sijainti on oikeastaan täydellinen ja asuntokin melkolailla, tilaa on paljon ja meillä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tulevaan keittiöremonttiin ja kuten aikaisemmin mainitsinkin, niin tuleva lastenhuone saadaan tapetoida myös(sitä tapettiahan en edelleenkään ole saanut päätettyä... liikaa hyviä vaihtoehtoja.. :D)
Viime viikko oli henkisesti melkoisen raskas ja koulunkäynnin jatkaminen ennen äitiysloman loppua tuntui lähes mahdottomalta "ihanien" selkä-, nivus- ja kylkikipujen vuoksi ja varasinkin jo keskusteluajan ryhmänohjaajalle keskusteluun siitä, voisiko joitain opintoja suorittaa itsenäisesti ennen äitityslomaa ja sitten jatkaa, mutta juuri sopivasti eilisestä alkaen olo onkin ollut aika mainio! Tänään tosiaan olikin se keskusteluaika ja vähän vedin takapakkia suunnitelmien kanssa ja nyt sitten tarkoitus olisikin jatkaa koulua voinnin mukaan ja katsella vielä hetken aikaa, miltä nämä tuntemukset tuntuu. Toki toivon, että mahdollisimman pitkään saisin jatkaa, mutta vauvan ehdoilla tottakai <3

Huh, tulipahan sepustus :-D Nyt kun muuttohommat alkaa vähän helpottaa, niin koitan vähän ryhdistäytyä kuvaamisenkin suhteen, olisi mukava saada myös kuvia tänne blogin puolelle, ettei pelkkää tekstiläjää ole!

Mutta, mä palaan huomenna (toivottavasti) hyvien ja ihanien uutisten kanssa ja jatkan nyt jännittämistä :)

Hyvää yötä<3