Menoa ja meininkiä

Moikka! :)
Onpa taas kiva olla blogin äärellä, jotenkin nää viikot menee niin hujauksessa, että netti tuntuu välillä olevan ihan vieras käsite, ellei puhelimella tapahtuvia Facebookin ja Instagramin selauksia lasketa! :-D
Äitienpäivä meni oikein ihanasti, sain mieheltä & tietenkin Inkalta ihanan aamupalan ja äitienpäiväkortin! <3 Ihanan aamun jälkeen mies joutui lähtemään iltavuoroon, mutta vei mut ja Inkan mun äidin luokse, josta lähdimme sitten Inkan kanssa syömään mun äidin,  äidin äidin, äidin isän ja veljien kanssa ja tämän jälkeen vielä suunnattiin mummulaan kahvittelemaan.
Oon aina tykännyt äitien- ja isänpäivistä ja kyllä vaan äitienpäivä sai niin suuren ja tärkeän merkityksen nyt, kun itse on äiti <3

Tuo pieni seeprahelistin on aivan Inkan lempparilelu, sille ensimmäinen hymykin irtosi ja mies löysi tälle ihanalle vähän isomman kaverin! <3

Viime lauantaina Inka menikin ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi hoitoon mummulaansa, kun lähdettiin miehen kanssa syömään kaupunkiin.
Anoppi oli jo pidemmän aikaa kysellyt ja pyydellyt Inkaa hoitoon ja vaikka vähän haikealta tuntuikin, niin tiesin kaiken menevän hyvin.
Ja olihan mennytkin - neiti nukkui suurimman osan ajasta sikeitä ulkona vaunuissa ja söi hoidossa olonsa aikana enemmän kuin kotona!
Myös kovasti oli jutellut ja naureskellut mummulle, joten eipä paljon paremmin olisikaan voinut mennä! <3
Myös mulla ja miehellä oli oikein rentouttava treffipäivä, meni odotettua paljon paremmin, sillä etukäteen vähän stressasin, että osaankohan olla miettimättä mitä Inka tekee ja kuinkakohan ne oikein pärjää, mutta yllätyksekseni onnistuin tosi hyvin.

Oli ihan hassua, miten nuo "treffit" tuntui siltä, kun oltaisiin vasta tavattu, niin paljon perhosia oli vatsassa ennen niitä ja tuntui välillä, että olin taas se 15v teini-Elli, joka hihitteli aina mielessään tuon miehen nähtyään. Voi että! :D <3