Rakenneultra

Huh. Rakenneultra takana, fiilikset tällä hetkellä tosi sekavat, toisaalta lohdulliset, mutta taas pieni pelko taustalla. Tosiaan kaikki mitä katsottiin näytti hyvältä, mutta joitakin sydämenosia ei saatu katsottua tarpeeksi tarkkaan, syynä sikiön hassut asennot ja mun "pieni" vatsapeite(kröhöm). Lääkäri onneksi lohdutteli ja sanoi kaiken olevan mallillaan ja uskotteli, että varmasti ne näkemättömätkin osat on kunnossa, kun sydän lyö tasaisesti ja hienosti, mutta viikon päähän sitten on uusi aika, jolloin sitten tarkastellaan vähän lisää, tutkitaan ne näkemättömät osat ja yritetään katsoa, suostuuko pieni paljastamaan sukupuolensa. Kuitenkin pääosin hyvä fiilis, kun sai nähdä taas oman pikkusen, joka jälleen oli melkosen villillä tuulella, paikallaan oleminen tuntui olevan jopa mahdotonta välillä. Ensi viikkoa odotellessa ja toivoessa, että kaikki nyt näkyisi niin kuin kuuluu.

Onneksi lääkäri sanoi asiat niin kuin on, eli että mitään vakavaa ei löytynyt vaan että niitä ei yksinkertaisesti nähty, olisin varmaan mennyt aivan kamalaan paniikkiin.  Tärkeää ja hyvähän se on, että  kaikki tarkastetaan varmaksi, jotta mitään yllätyksiä ei ilmene.

Onko teillä kenelläkään vastaavia kokemuksia? Olisi mielenkiintoista kuulla vähän, miten lopulta on mennyt!

Yksi 4D-kuvakin saatiin jo muistoksi, voi meidän pieni rakas <3