Nimittäin, kun selvisi, että joulupukki ei olekaan se mitä aina olin luullut sen olevan.
Suhteeni joulupukin kanssa oli hyvin riitaisa pitkään, tuo punanuttuinen karvanaama ei aiheuttanut kolmeen ensimmäiseen jouluuni muuta kuin itkua ja pelkoa, tästä todisteena on myös monet kuvat, jossa istun äitini sylissä pukin vieressä naama itkunsekaisena ja pelokkaana. Yhtenä jouluna pelästyin kyseistä hemmoa niin paljon, että itkin vielä tunnin pukin lähdettyäkin, mutta serkkuni avattua lahjapaketistaan ison nallekarhun, olin hiljentynyt ihailemaan sitä.
Tämän karun alun jälkeen vietimmekin kolme kokonaista joulua sulassa sovussa ilman kummempia ongelmia, tunsin oikein suurta vetovoimaa häntä kohtaan, olihan hänen tapaamisensa aina hyvin mukavia, lahjoja sateli, kunhan pakolliset joilotukset olivat hoidettu. Joka vuosi hänen tulemistaan odotin kuin kuuta nousevaa jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, myös kirjeet oli kirjoitettu marraskuun puolella ensimmäisten lelulehtien tullessa kotiin. Voi miten surulliselta tuntuikaan löytää ne muutama vuosi sitten äitini muistojen laatikoista, minä hyvä uskoinen kun olin piirtänyt ne aina täyteen mukavia kuvia piristykseksi tontuille.
Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja niin myös tässä tapauksessa. Oli seitemäs jouluni, vietimme sitä silloin viimeistä kertaa kokonaisena perheenä, vaikka äiti ja isä olivatkin eronneet jo saman vuoden kesällä. Jälkikäteen hyvin arvostettavaa, sillä nyt tiedän miten hankala ero oli.
Minä 7v ja pikkuveljeni 5v olimme tapamme mukaan yli-innokkaita heti aamusta, odottamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, kun tiesi mitä illalla taas oli luvassa, toki tietämättöminä siitä, kuinka kovasti se lopulta tulisi satuttamaan.
Vihdoin joulupukki saapui ison lahjasäkin kanssa ja me lauloimme sen pakollisen joululaulun pukille, jotta lahjojen jako saatiin käytiin. Istuimme alas odottamaan omia pakettejamme, kunnes huomasin pukin takin alta villapaidan hihat. Kyseessä ei ollut mikä tahansa villapaita, vaan juurikin samainen mielestäni maailman rumin villapaita, minkä olin juuri edellisellä viikolla nähnyt parhaan ystäväni isän päällä. Olin aivan järkyttynyt, enkä saanut sanaa suustani ennenkuin pukki oli jo päässyt lähtemään ja lahjat oli saatu avattua, into lahjoista vei kyllä täysin voiton. Tarpeeksi innostuttuani purskahdin itkuun ja selitin äidilleni näkemästäni, joka sitten kertoi lopulta totuuden, kaikkien "olet oikeassa, mutta hän toimi vain pukin apurina" - juttujen jälkeen.
Se olikin sitten siinä, enempää en jaksanut asiaa enää edes murehtia, vaan jatkoin lahjoista intoiluani ja leikkimistä kuin mitään olisi tapahtunutkaan :-D
Mitenkä teidän usko joulupukkiin sai lopun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti