Luukku 13: Kanit

Hyvää Lucian päivää! :)

Tajusin tänään, etten ole tainnut vielä blogissani kertoa tarkemmin meidän kahdesta pupusta, jotka täällä meidän kanssa asustavat koiran ja meidän lisäksi.

Vaalea on Luna, 2-vuotias leijonanharjaskani naaras. Luna on meidän ensimmäinen yhteinen lemmikki, jonka sain etukäteisjoululahjaksi kaksi vuotta sitten 7.12, noin reilu kuukausi sen jälkeen kun me oltiin muutettu yhteen.
Luna on myös meidän molempien ensimmäinen kani ja toki kanin hoitoon totutteleminen kesti jonkin aikaa, vaikka koirien ja marsujen hoito olikin siihen mennessä hyvinkin tuttua. Koskaan en olisi voinut kania hommatessani uskoa, miten sottaisia ne voikaan olla, mutta en myöskään sitä, miten täydellisiä ja ihania lemmikkejä ne on.


Noin 4-5 kuukautta Lunan tulon jälkeen aloimme miettimään, että kuinka kiva olisi, että Lunalla olisi myös seuraa, puput kun kaipaavat ehdottomasti lajitoveria ja niin aloitimmekin ahkeran etsinnän. Olin huomannut eräällä eläinsuojeluyhdistyksellä olevan paljon pupuja vailla kotia ja aluksi katselimmekin sieltä, kunnes bongasin toiselta nettisivustolta ilmoituksen, missä kaksi hermeliinikania veljestä kaipaavat omia, erillisiä koteja, kun eivät tulleet enää ollenkaan toimeen ja perheen allergian vuoksi pupuista piti luopua.

Menimme sitten katsomaan pupuja ja ihastuimme kyllä heti molempiin, mutta lopulta päädyimme ottamaan Leevin veljen oikeastaan vähän siksikin, että omistajat tuntuivat olevaan Leeviin niin kiintyneitä, että eivät olisi millään malttaneet siitä luopua.
Siitä alkoi sitten totuttelu kahden kanin välillä, kaikki olemassa olevat keinot kokeiltiin ja huomattiin, että Luna ja tämä Leevin veli eivät vain tulleet toimeen, ei sitten mitenkään ja nimenomaan tuo veli oli se ärhäkkäämpi osapuoli, jonka toimesta nämä karvat alkoivat pöllytä.
Keskustelimme sitten omistajan kanssa ja hän ehdotti, että tutustuttaisimme Lunaa ja Leeviä yhteen ja menimmekin sitten ulos valjailla katsomaan, miten niiden yhteiselo toimisi ja sehän toimi välittömästi ihan täydellisesti. Oikeastaan mitään totuttelua ei edes tarvinnut, jo ulkona puput menivät makoilemaan vierekkäin, nuolemaan toisiaan ja puputtamaan ruohoa samaan paikkaan. Kotona pidimme hetken aikaa pupuja tarkemmin silmällä, mutta kaikki menikin ihan täydellisesti, ihan kun nuo olisi luotuja toisilleen!
Leevi siis on noin 5-vuotias hermeliinikani.

Puput ovat lemmikkeinä tietyllä tapaa haastavia, mutta kuitenkin aivan täydellisiä.