Synnytysjännitys

Nyt etenkin loppuraskaudessa olen saanut varmaan kymmeniä kyselyitä tulevasta synnytyksestä - jännittääkö, pelottaako, haluanko mielummin synnyttää alakautta vai sektion, olenko miettinyt kivunlievitysmenetelmiä ymym.
Oikeastaan tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että jännitän synnytystä nyt vähemmän kuin mitä jännitin esim. ennen kuin olin raskaana tai ihan alkuraskaudessa. Toisaalta ymmärettävää, kun nyt sukulaisten ja tuttujen synnytystarinat ovat tulleet tutuiksi ja blogeissa ja vauvaryhmissä niihin olen törmännyt.
Onneksi niitä hyviä tarinoita on enemmän, mutta joukkoon mahtuu myös monia "ei-niin-kauniisti" mennneitä tarinoita, mutta varsinaista pelkoa nekään ei ole mussa saaneet lietsottua ainakaan vielä, kun kuitenkin kaikki tarinat ovat olleet niitä "loppu hyvin kaikki hyvin", vaikka kuinka alussa olisi huonolta näyttänytkin.
Haluan ehdottomasti synnyttää alakautta ja toivonkin sen onnistuvan, mutta jos tilanne mahdollisesti kääntyykin sektion puoleen, ei sekään varsinaisesti pelota, mutta enemmän jännittää ehdottomasti kuin alatiesynnytys.

Synnytys on päivä päivältä enemmän mielessä ja sen kaikkia puolia käy mielessä läpi, mutta siltikään en voi sanoa, että se pelottaisi. Jännittää aivan hirmuisesti, kutkuttaa ja mietityttää, mutta ei pelota.
Toivon, että tämä suhteellisen rauhallinen fiilis pysyisi sinne synnytykseen asti, tai ainakaan se ei peloksi muuttuisi.

En olisi myöskään uskonut koskaan, miten paljon synnytystä voi odottaa! Miltä ne kivut oikeasti tuntuu? Ja millainen fiilis on, kun sen hartaasti odotetun oman lapsen saa ensimmäistä kertaa syliinsä? <3 
En malta odottaa!