Musiikkimuistoja

Kun mun Spotifyn soittolistaa alkaa selailemaan, jo nopealla kelauksella vastaan tulee useita biisejä, jotka saavat vahvoja muistoja mieleen.
Paljon on biisejä, jotka on ollut "tsemppareita" vaikeina aikoina, paljon niitä itkettäviä, mutta myös niitä, joita kuunnellessa pakostikin hymy nousee huulille ihanien muistojen palatessa mieleen.
On myös muutamia sellasia biisejä, jotka nostavat niin vahvasti joitakin asioita elämässä takaisin pintaan, että niiden kuunteleminen ei ihan koska tahansa onnistu.

Synnärilläkin musiikki oli omalla tavallaan läsnä, sillä synnytyssalissa oli radio koko ajan päällä(toinen asia onkin sitten se, kuinka paljon sen olemassa oloa edes tajusin :-D), vastasyntyneiden lastenosastolla pienten ahtaiden huoneiden vuoksi piti aina pitää kuulokeradiota korvilla muiden lasten tilanteesta puhuttaessa ja perhehuoneessa ollessamme telkkarissa pyöri aina silloin tällöin musiikkikanava taustalla.

Tietyt biisit muodostuivat jo sairaalassa sellaisiksi muistoja herättäviksi lähinnä sen vuoksi, että ne soivat niin tiuhaan monestakin eri paikasta, tälläisestä hyvä esimerkki on Sannin 2080-luvulla, joka kylläkin on nyt jo alkanut ärsyttää, kun se tosiaan tulee koko ajan joka paikasta! :-D
Kaksi biisiä kuitenkin osui ja upposi, sillä ne sopivat kyllä silloisiin tilanteisiin erittäin hyvin.
Ensimmäinen on Tiisun Elämältä turpiin sain, joka soi synnytyssalissa juurikin sillä hetkellä, kun odotettiin anestesialääkäriä laittamaan ensimmäistä epiduraalia ja kivut olivat jotain aivan järkyttävää. Välillä hengitys salpaantui, kun en osannut keskittyä supistuksen tullessa edes hengittämään, mutta sain hieman helpotusta, kun keskityin kuuntelemaan radiota ja näin ollen ajatukset edes vähän muualle kuin tiheneviin supistuksiin.
Juuri ennen lääkärin tuloa tämä biisi alkoi soimaan radiosta ja alkoi vaan naurattamaan, kuinka tietyllä tapaa tilanteeseen sopivaa se oli - sillä hetkellä kun niissä kivuissa se elämä tuntui aika hirveältä :-D

Toinen muisto, erittäin ihana ja positiivinen sellainen liittyy tuohon vastasyntyneiden lastenosastoon. Inka oli juuri joutunut osastolle ja melko sekavissa tunnelmissa istuimme siellä pienessä ahtaassa huoneessa. Kuulokeradion päähäni saatua alkoi sieltä soimaan Elastisen eteen ja ylös.
Silittelin Inkaa samalla kun kuuntelin biisiä ja tajusin, kuinka täydellisen osuva kertosäe olikaan. Toivoin, että olisin saanut katsoa pikkuista silmiin, mutta sinivalohoitolasit estivät sen.
Joka tapauksessa se kappale kyllä piristi kummasti ja Inkan hyvin alkanut hoito antoi uskoa siihen, että hän varmasti allekirjoittaisi tämän kertosäkeen.

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan" <3

Äh, nytkin alkoi itkettää tuo.

Hyvää yötä <3