Kun sairaalareissu venyy ja venyy - vauvan keltaisuus

Synnytyksen jälkeen huomattiin, että vauvan sokerit olivat hieman alhaiset, joten niitä tarkkailtiin useasti päivässä verikokein.
Kolmantena päivänä arvot olivat vihdoin kunnossa ja meille lupailtiin kotiinpääsyä lääkärin tarkastuksen jälkeen.
Kätilön tullessa ottamaan rutiinisti aamun painoa ja lämpöä, hän sanoi huomaavansa pientä kellakkuutta, kuulemma kuitenkin hyvin pientä, joka voi olla seurausta synnytyksestä tulleesta pahkasta ja hieman aikaisesta maailmaan tulosta, eli arvot saattaisivat kuitenkin olla keltaisuudesta huolimatta valohoitorajan alla.
Kätilö mittasi bilirubiiniarvon ihon päältä mittarilla kolme kertaa ja katsoi vieressä seisovaa opiskelijaa hieman epäuskoisesti ja totesi "tämä mittari varmaan näyttää omiaan, en ymmärrä miten muka arvo voisi olla näin korkea". Pienelle haettiin heti yksi uv-valo huoneeseemme varmuuden vuoksi ja tilattiin labrat, joilla todellinen bilirubiiniarvo sitten saataisiin selville. Labra tuli melko pian ja heti vastausten saavuttua hoitaja tuli juosten huoneesemme kertomaan, että vauva joutuisi lähtemään kiireellisesti lastenosastolle, sillä arvot olivat niin korkeat(358) että valojen määrä olisi niin suuri, ettei hoitoa voisi vierihoidossa toteuttaa.

Romahdin ihan täysin, vaikka tiesin koko ajan vauvan pääsevän hyvään hoitoon, jolla keltaisuus voitaisiin saada kuriin, niin silti tuntui sydäntä raastavalta viedä oma pieni rakas sinne pieneen ahtaaseen hoitohuoneeseen kolmen muun lapsen joukkoon monitorien ja laitteiden keskelle. Ahdisti niin kovasti, ettei itkusta meinannut millään tulla loppua.
Omalta osastolta matka lastenosastolle oli hirveän pitkä, mutta ahkerasti siellä osastolla mieheni kanssa kävimme antamassa maitoa ja katsomassa kun rakas otti "brunaa" siellä neljän valon alla.
Hoitohuone oli tosiaan kovin pieni ja siellä oli myös kolme muuta lasta ja pahimmassa tapauksessa jokaisen lapsen ainakin toinen vanhempi ja tila loppui kyllä melko nopeasti kesken. Osastolla kuitenkin vierähti melkein koko päivä, välillä kävimme syömässä omalla osastolla, mutta aina palasimme takaisin vauvan luo. Vauva oli tosiaan neljän valon alla, joita aina vähennettiin jos arvot olivat laskussa ja siellä lamppujen alla piti olla ihan koko ajan, vain syömään hänet otettiin pois ja maksimissaan syöminen sai kestää puoli tuntia. Oli todella rankkaa, kun ei saanut pitää sen kauempaa sylissä, joutui vain katsomaan vierestä.

Aamulla mennessämme takaisin lastenosastolle, oli arvot laskeneet jo niin hyvin, että vauva oli vain kahden lampun alla, päivän mittaan lamppu väheni vain yhteen. Pian saimme päätöksen siitä, että vauva pääsee takaisin vierihoitoon mun vierelle, tiukan seurannan kera, mutta kuitenkin. Koko ilta meni siihen, että pidin vauvaa vieressä ja halailin koko ajan kertoen kuinka paljon rakastan.
Seuraavana aamuna bilirubiinit mitattiin taas ja havaitiin niiden olevan jälleen nousussa, joten sinivalohoito jatkui, kuitenkin omalla osastolla ja vain yhden lampun kera - onneksi näin. Arvot jatkoivat nousuaan edelleen seuraavanakin mittauskertana, jolloin otettiin myös tulehdusarvot ja kasa muita kokeita ja voin sanoa, etten koskaan ole pelästynyt niin paljon, kun hoitaja tuli tuon arvojen nousun meille kertomaan, dramatiikkaa oli hieman liikaa pelissä, kun hän totesi, että "mulla on teille ikävä kyllä uutisia, joita et valitettavasti halua kuulla" ja pitkän tauon jälkeen vasta lisäsi sen, että vauva saa vielä toisen lampun.
Joo, tottakai toivoimme, että arvot olisivat laskeneet, mutta tuosta dramaattisesta kerronnasta päättelin heti, että jotain todella vakavaa olisi ilmennyt tai että vauva joutuisi takaisin osastolle.
Valohoito jatkui edelleen siis kahden lampun kera ja seuraavana päivänä vähitellen molemmista lampuista päästiin eroon ja seurantaa jatkettiin verikokein.
Arvot keikkuivat pitkään niillä rajoilla, että tarvittaisiiko valohoitoa vai ei ja siksi kotiutuminen aina vain venyi lisää, lopulta nousu kuitenkin tasoittui niin, että saimme luvan päästä kotiin.

Kotiinlähtöpäivänä vauvan maksa,munuaiset ja sappi, sekä pää ultrattiin ja niistä ei löytynyt mitään poikkeavaa, lääkärin sanoin "kaikki näyttää oikein täydelliseltä täällä, vauvalla on kaikki hyvin" <3
Kotiinlähdön jälkeen bilirubiiniarvoja on vielä tarkkailtu labroissa ja edelleen arvot olleet käyrillä hyvin tasaisia. Eilen lääkäri sanoi, että on siinä rajoilla, tarviiko arvoja enää tarkkailla, mutta meidän pyynnöstä ainakin vielä huomenna kontrolloidaan arvoja.

Loppu hyvin kaikki hyvin jälleen kerran, paljon huolta, itkua, pettymystä ja ennen kaikkea rakkautta on koettu, mutta saamme kyllä olla erittäin kiitollisia aivan mahtavasta hoidosta, jota meidän pieni sai! Pakko edelleen myös hehkuttaa maailman parasta miestä, en olisi kyllä selvinnyt millään ilman häntä.

Vierihoidon valohoidossa kaksissa valoissa.