Rakkaus on saapunut maailmaan <3

Sunnuntaina elämäämme saapui piristämään 3600g ja 51cm pitkä maailman ihanin prinsessa <3
Tällä hetkellä hän on saamassa valohoitoa, mutta arvot parempaan päin ja muuten kaikki hyvin.
Palailen tarkemmin kunhan aikanaan kotiudumme.
Olemme maailman onnellisimpia!<3

14.02.2015

 “Olisi pitänyt arvata”, sanoi Ihaa. 

Loppujen lopuksi ei ole aihetta valittaa. Minulla on ystäväni. 

Vasta eilen joku puhui minulle. 

Ja viimeviikolla – vai oliko se edellisellä?
Kani törmäsi minuun ja sanoi: “Voi harmi!” 

Se on sitä seuraelämää. Aina sattuu ja tapahtuu.”

A.A.Milne"

Oikein ihanaa ystävänpäivää teille kaikille, olette mahtavia! <3   

Kasvukontrolli

Tänään oli kauan odotettu kasvukontrolli, jossa kaikki sujui oikein mallikkaasti! Olin ensin n. puoli tuntia käyrillä, missä sydän löi hyvin ja tasaisesti, välillä syke heitteli melko korkeallakin, mutta se johtui vauvan kunnon jumppatuokioista.
Käyrän jälkeen pääsin lääkärille ultrattavaksi ja samalla hän teki sisätutkimuksen, missä kaikki ok, yhdelle sormelle auki ja kanavaa jäljellä 2cm.
Pienen painoarvio oli 3300 g ja näin ollen hän vastasi n. 2 viikkoa isompaa. Sainkin kahden viikon päähän (ke 25.2, rv 38+0) uuden ajan, missä tarkastellaan tilannetta uudestaan. Varsinaisesti käynnistyksestä ei puhuttu, mutta lääkärin ja kätilön puheista sain käsityksen, että sellainen mahdollisuus luultavimmin on, sillä kun kasvu on niin tasaista, kahden viikon päästä vauva vastaisikin jo viikkoja 40+0.
Jännittää aivan mielettömästi, samalla hihkun onnesta, oli ihana nähdä oma pikkuinen taas ultrassa! <3
Myös se helpotti, että aina välillä esiintyneet korkeat sykkeet saivat hyvät selitykset lääkäriltä.

Pian nähdään äidin ja isän kulta <3

Synnytysjännitys

Nyt etenkin loppuraskaudessa olen saanut varmaan kymmeniä kyselyitä tulevasta synnytyksestä - jännittääkö, pelottaako, haluanko mielummin synnyttää alakautta vai sektion, olenko miettinyt kivunlievitysmenetelmiä ymym.
Oikeastaan tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että jännitän synnytystä nyt vähemmän kuin mitä jännitin esim. ennen kuin olin raskaana tai ihan alkuraskaudessa. Toisaalta ymmärettävää, kun nyt sukulaisten ja tuttujen synnytystarinat ovat tulleet tutuiksi ja blogeissa ja vauvaryhmissä niihin olen törmännyt.
Onneksi niitä hyviä tarinoita on enemmän, mutta joukkoon mahtuu myös monia "ei-niin-kauniisti" mennneitä tarinoita, mutta varsinaista pelkoa nekään ei ole mussa saaneet lietsottua ainakaan vielä, kun kuitenkin kaikki tarinat ovat olleet niitä "loppu hyvin kaikki hyvin", vaikka kuinka alussa olisi huonolta näyttänytkin.
Haluan ehdottomasti synnyttää alakautta ja toivonkin sen onnistuvan, mutta jos tilanne mahdollisesti kääntyykin sektion puoleen, ei sekään varsinaisesti pelota, mutta enemmän jännittää ehdottomasti kuin alatiesynnytys.

Synnytys on päivä päivältä enemmän mielessä ja sen kaikkia puolia käy mielessä läpi, mutta siltikään en voi sanoa, että se pelottaisi. Jännittää aivan hirmuisesti, kutkuttaa ja mietityttää, mutta ei pelota.
Toivon, että tämä suhteellisen rauhallinen fiilis pysyisi sinne synnytykseen asti, tai ainakaan se ei peloksi muuttuisi.

En olisi myöskään uskonut koskaan, miten paljon synnytystä voi odottaa! Miltä ne kivut oikeasti tuntuu? Ja millainen fiilis on, kun sen hartaasti odotetun oman lapsen saa ensimmäistä kertaa syliinsä? <3 
En malta odottaa!

Koska?

Mahdotonta on sanoa, mikä päivä on se elämää mullistava päivä, kun meidän pieni saapuu maailmaan, se voi olla pikemmin kuin arvaammekaan tai venyä vielä paljon lasketun ajan ylikin, jos kasvu on tasaantunut. Koskaan ei tiedä.
Veikkauksia kuitenkin on sadellut monesta suunnasta, milloin se päivä koittaa ja itselläni on koko raskauden ollut kovin vahva olo, että se päivä tulisi olemaan 1.3. Silloin on kahden vauvan/meidän lähipiirissä olevan syntymäpäivä ja se oli ensimmäinen laskettu aikani, ennenkuin se tarkentui sitten nt-ultrassa kymmenen päivää myöhemmäksi.
Mieheni taas veikkaa, että vauva syntyy 25.2. Vähän järkytyin, kun mieheni kanssa keskustelin asiasta, eihän siihen herranjumala olisi kuin reilu kaksi viikkoa enää.
Maanantaina ollaan vähän fiksumpia tämän asian suhteen, eli jatkuuko jännitys ja tietämättömänä olo vai saadaanko päivä, jolloin käynnistys alkaisi.
Jännittää jo nyt niin paljon, että kädet alkoi vapisemaan, apua!

Onko teillä ollut mielessä joku päivä, jonka olette ennustaneet lapsen tulevaksi syntymäpäiväksi ja kuinka lähelle veikkaus on osunut?
Entä miksi päiväksi veikkaatte meidän lapsemme syntymäpäivää? :)

Ps. Tässä kuvassa kiteytyy kyllä olotilani tällä hetkellä aika täydellisesti, on kuin täydellinen kopio musta :-D

35+2

 Masu on tiellä, kylkiluut saavat osakseen upeita potkunäytöksiä, kipeät supistukset ovat taas palanneet ja tällä kertaa jo varmasti jäädäkseen, samoin myös jatkuva väsymys ja turvotus! Eikä siltikään vielä turhauta! Tottakai hiukan aina väkillä, mutta toisaalta sitten taas sitä jännittää vain, eikä edes osaa turhautua, toisina päivinä sitä kyllä toivoisi että viikot vain hujahtaisivat nopeasti ohi! Viikkoon 30 asti tuntui, että viikot menivät yhdessä hujauksessa, kun alkoi totuttelemaan, että on viikko x menossa, niin yhtäkkiä olikin jo viikko y. Toisin se on nyt, lähinnä tuntuu siltä että koko ajan olisi sama viikko menossa, eikä aika liiku mihinkään :-D Tuttuja fiiliksiä? ;)

Maanantaina on tiedossa se kasvunseurantaultra ja voi että sitä on odotettukin jo. Jännittää jo nyt ihan mielettömästi, että mitä siellä selviää, eikä tilannetta kyllä yhtään helpota se, että joudun menemään sinne yksin, kun miehellä on töissä koulutus, mitä ei voi jättää väliin :(
Jos pikkuinen on jatkanut kasvamistaan samaan malliin, niin mahdollisesti saan ajan käynnistykseen. Se tietyllä tapaa kuulostaa melko hyvältä vaihtoehdolta sinänsä, sillä itse synnytyksessä mua ei pelota mikään muu kuin se käynnistyminen. Paljon on käynyt mielessä, että mitä jos säännölliset supistukset alkavat kun mies on töissä tai mitä jos herään lapsivesien menoon, sillä mun luonteeni tuntien voin vain kuvitella sen kauhunsekaisuuden ja sekasorron mitä saan aikaan :-D Eihän käynnistysajan saaminen kuitenkaan vielä mitään takaa, sillä synnytys voi aivan hyvin käynnistyä spontaanisti ennen sitä, mutta ainakin olisi sellainen "the day" tiedossa, milloin viimeistään lähtö sairaalaan tulisi ja koska tämä piiiiiiitkä odotus palkitaan.

Joku lukija kyseli multa masukuvia ja pakko myöntää, että melko vähän niitä on tullut tässä raskauden myötä otettua, ihan siitä syystä, että kun mahaa jo ennen raskautta löytyi omasta takaa ikävä kyllä jonkin verran, niin siinä meni aika pitkään, ennenkuin maha oikeasti alkoi näyttämään raskausmahalta. Tässä kuitenkin muutama kuva rv 35+0 <3

Ihanaa laatuaikaa

Nyt kun raskaus vain lähenee loppuaan, olemme miehen kanssa jonkin verran käyneet "treffeillä", eli elokuvissa tai syömässä, sekä kahvittelemassa kaupungilla.
Tottakai muutakin laatuaikaa olemme yrittäneet miehen työn oheen saada mahtumaan paljon, mutta sellaiseksi riittää erittäin hyvin leffailta kotona, pitkä kävelylenkki koiran kanssa (tosin enää hetkeen se ei ole mahdollista, kiitos supistusten!), saunominen tai ihan vain yhdessä rentoileminen ilman kiirettä mihinkään.
Toissapäivänä käytiin syömässä ja kahvittelemassa oikein kunnolla ja voi että nautittiin kyllä molemmat! Päivän sponsorina toimi meidän sijastamme mun mieheni äiti, joka yllättäen laittoi viestiä, että laittoi tilillemme rahaa, että voimme käydä syömässä jossakin kunnolla. Ihana yllätys!
Ruokapaikaksi valikoitui Koskikeskuksen Steakhouse ja kahvilla kävimme myöskin Koskikeskuksessa Ståhlbergin kahvilassa. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja eipä kahvilan tarjoiluissakaan mitään valittamista ollut!
Oli aivan mielettömän ihana päivä, kun sai vain aivan kiireettä olla ja tehdä ja tulipahan tulevaakin mietittyä yhdessä taas, lähinnä synnytys ja sen jälkeiset viikot olivat mielessä.
Jännää! <3

Teidän blogit!

Moikka!
Vihdoin sain käytyä loputkin teidän lähettämistä blogeista ja oikeastaan tietyllä tapaa jopa kadun koko juttua, sillä olisin voinut nostaa jalustalle jokaikisen blogin, mitä mulle linkattiin! :-D Tykkäsin siis jokaisesta kovasti, oli tosi mukava saada paljon odottavien äitien ja jo lapsen saaneiden blogeja, kuten pyysinkin, mutta lukulistaa pääsi vähän värittämään myös ihan toisenlaiset blogit, mikä on tosi hyvä juttu!'
Iso kiitos kaikille bloginsa linkittäneille! 

Tässä top 3:

1. Onnen murusia,  http://onnenmurus.blogspot.fi/
"Blogia kirjoittelee 22-vuotias nuori nainen, onnellinen uunituore rouva sekä yliopisto-opiskelija, joka viettää parhaillaan välivuotta opinnoistaan miehensä omaishoitajana tämän halvaannuttua äkillisesti syövän seurauksena keväällä 2014. Jaloissa pyörii myös 3-vuotias lapinkoira-tyttönen. Tervetuloa seurailemaan! :)"

Tämä blogi herätti mussa samanlaisia tunteita, kun jotkut todella hyvät kirjat - hyvää oloa, jännitystä, mukana elämistä ja toivoa. Omaishoitajuus on minulle läheinen asia, sillä oma isoäitini toimii isoisäni omaishoitajana ja olen saanut seurata sivusta sitä kivikkoista ja rankkaa polkua, samalla miettien, miten ihmeessä saisin osoitettua kunnioitukseni ja arvostukseni hänelle ja muillekin omaishoitajana toimiville. Samoin kävin tätä blogia lukiessa - niin arvostettavaa. Se miten blogissa puhutaan asioista, pistää todella ajattelemaan ja samalla myös uskon, että tämä blogi voisi toimia erinomaisena vertaistukena muille samankaltaisessa tilanteessa oleville. Ihmisen vahvuus on ihmeellinen asia <3

2. Hattaravuori, http://nhattaravuori.blogspot.fi/
"Täältä löytyy oululainen nuori nainen kirjoittamassa pienen pientä blogiaan. Elämäni seikkailuun kuuluu kihlattuni, kanimme Rumpali ja pikkuinen hiirilaumani.

Blogistani löytyy omia ottamiani kuvia,

joskus videoita ja enemmän tai vähemmän tekstiä.

Tulet löytämään juttua laihduttamisestani,

eläimistäni, kuulumisistani ja ylimääräisestä höpötyksestä!"

Tämä blogi kuuluu ylläolevan lisäksi siihen kategoriaan "ei-äitiysblogit" ja erittäin kiva niitäkin on saada lukulistalle, mukavaa vaihtelua kyllä! Tämä blogi osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi monestakin syystä - mielenkiintoiset tekstit rohkeistakin asioista, upeita kuvia ja mukaansa tempaavat postaukset.  Laihdutusblogit olivat ennen raskautumistani "se juttu" ja seuraan innolla muiden painonpudotusta, sitä omaa odotellessa.
Blogissa vilahtelee myös silloin tällöin piristyksenä aivan ihana kani Rumpali, joka kyllä sulatti sydämeni! <3

3. Haaveilen kaikesta, http://haaveilenkaikesta.blogspot.fi/
"-91 äiti, -87 kihlattu ja -12 tyttö. Kirjoitan kaikesta itseäni kiinnostavasta, toivottavasti pian myös odotuksesta ;)"
 

Blogin yleisilme houkutteli heti lukemaan ja pakko kyllä hehkuttaa, miten yksinkertainen ulkoasu voikaan olla kaunis.
Blogi on näiden kolmen joukosta ainut äitiysblogi ja tähtenä toimiikin ihana 2-vuotias Vilja. Postaukset sisältävät paljon ihania kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä ja sain monta ihanaa vaateideaa meidän prinsessaa ajatellen täältä!


Plussana ja lisänä parhaiden joukkoon haluan lisätä mun uuden ihanan ystävän Heidin blogin: http://nuorenamammaksi2011.blogspot.fi/
Tutustuin Heidiin Facebookissa "Lapselle kummiksi" -ryhmän kautta ja jo ihan lyhykäisen juttelun jälkeen tuntui, että oltaisiin tunnettu jo vaikka kuinka pitkään, mikä on musta ihan uskomatonta, harvoin on käynyt niin! Maailman ihanin sattuma kuitenkin, että häneen sain tutustua ja saan olla kyllä siitä enemmän kuin tyytyväinen! <3 Heidi on lohjalainen yksinhuoltajaäiti ihanalle Leeville ja kirjoittaa arjestaan ylläolevaa blogia.