Rakas joulupukki..

Kohta se on taas täällä - JOULU! Eikä mikä tahansa joulu, sillä mä oon aina haaveillut jouluista lapsen kanssa ja nyt se vihdoin toteutuu!

Samalla kauhistuttaa, vastahan oli viime joulu ja onnellisena mietin tulevaa vauvaa, nyt saa kauhistella niin nopeasti lähenevää vuoden ikää.

Moni on jo nyt kysellyt Inkan mahdollisia joululahjatoiveita ja oikeastaan oli aika hankala miettiä, mitä kaikkea sitä edes osaisi toivoa. Taaperokärry päätettiin me miehen kanssa ostaa, mutta tutut hoi (tiedän kyllä mm. äiti <3 ;)) tässä nyt vähän vihjettä!

1. Taaperokärry päätettiin miehen kanssa ostaa, tuollaista ihanaa Hello Kittyä tosin ei kyllä ole löytynyt ainakaan vielä.
2. Inka tykkää kovasti kuunnella kun luetaan satuja ja olen alkanut keräilemään Mauri Kunnaksen kirjoja. Tuohon Soivaan laulukirjaan törmäsin yksi päivä kaupassa ja se vaikuttaa tosi kivalta, Inka rakastaa musiikkia ja kun hänelle lauletaan, joten tää olisi kyllä enemmän kuin loistava.
3. Keinuhevonen. Ihana must have!
4. Vaatteita nyt tarvitaan aina, mieluiten tietenkin aina seuraavasta vaatekoosta eteenpäin.
5. Kaikkea musiikkiin liittyvää. Kuten jo sanoinkin, Inka tosiaan rakastaa musiikkia ja on jo nyt kotona ja muskarissa osoittanut paljon musiikillisia piirteitä.
6. Käsinukkeja! Meillä ei hetki sitten vielä ollut yhtään käsinukkea, mutta perhekerhossa käydessämme leikittiin Inkan kanssa sellaisilla ja Inka tykkäsi mielettömästi, nauraa kikatti koko aika niille. Syksyllä ostimme Tuurissa käydessämme yhden käsinuken, mutta olisi kiva, jos niitä saisi vielä lisää!


Mitä teidän lapset toivoivat? :)

Tuleva muusikko?

En olekaan tainnut vielä täällä kertoa meidän harrastuksestamme - muskarista.
Tiesin jo kauan ennen kuin edes olin raskaana, että jos joskus lapsia saan, niin menen heidän kanssaan muskariin.
Innosta soikeana jonotin muskaripaikkaa syksyllä, mutta jouduin sen perumaan, kun muutto toiseen kaupunkiin ilmeni.
Saimme kuitenkin täälläkin muskaripaikan ja nyt olemme neljä kertaa käyneet siellä, sekä yhden kerran on ollut pieni esiintyminenkin ja kyllä voi sanoa, että sekä äiti, että tytär ovat molemmat tosi innoissaan!
Inka on ryhmänsä vanhin, mutta se ei menoa haittaa, hänellä on jo pari ihan "parasta kaveriakin" ryhmästä, sillä aina toisensa nähdessään he alkavat nauraa ja hymyillä oikein kunnolla.
Muskarista on tullut sellainen joka viikon kohokohta, melkein jopa toivoisi sen olevan kahdesti viikossa tai edes pidempi kuin nykyinen puolen tunnin muskari.

Inka tykkää muskarissa oikeastaan kaikesta, hypyttelyt ja köröttelyt, sekä marakassit ovat kotoakin tuttuja, kavereiden kanssa piirissä pyöriminen saa aikaan riemun kiljahduksia, samoin kuin loppu rentoutuminen silkkihuivin kanssa.

Ihan parasta kyllä nähdä Inka niin innoissaan ja onnellisena musiikin parissa ja tosi mahtavaa, että on löydetty näin kiva harrastus ja ajanviete. Nyt taas etenkin huomaa miten nopeasti viikot menee, kun tuntuu että jatkuvasti olisi keskiviikko :D

Onko siellä muita muskarilaisia? :)

ps. Sunnuntaina tuli täyteen jo 9kk ja tapamme mukaan napsittiin muutama kuva <3:

Hankintalista vauvaa varten - miltä se näyttäisi nyt?

Vähän alle vuosi sitten keräsin tänne blogiin hankintalistaa, eli tarpeellisia juttuja, mitä hankkia ennen vauvan tuloa.
Nyt, kun vauvavuosi alkaa olla sillä paremmalla puolella, niin palataampa tuohon listaan takaisin ja katsotaan, mitkä niistä tavaroista sitten oikeasti oli tärkeitä olla jo ennen vauvan syntymää, mitkä olisi hyvin kerennyt ostaa vähän jäljestä ja mitkä taas olisi voineet jäädä ostamattakin.
Lista on sama, kuin tässä postauksessa klikklik !


Pinnasänky
 Kehto - saamme mun isovanhemmilta perintökehdon
Vaunut
Sitteri
Turvakaukalo
Hoitopöytä



Pinnasängyn patja
Patjan suojus
Pinnasängyn reunansuojukset
Petivaatteet
Peitto
Huopa/torkkupeitto
Harsoja
Erikokoisia pyyhkeitä
Hoitoalusta
---------
Tästä osiosta ehkä luonnollisestikin kaikki ovat olleet tärkeitä, suurin osa jopa ehdottomia hankintoja. Perintökehto oli ihana juttu, mutta lyhytkestoinen, noin 3kk Inka siinä nukkui, ennen kuin siirryimme pinnasänkyyn. Harsojen tarpeellisuus yllätti täysin ja etenkin vauvavuoden alussa niiden melkoinen menekki.
Hoitopöytä on ollut hyvin ahkerassa käytössä, vaikka sitä ennen synnytystä vähän epäilinkin, että tuleekohan sinne aina raahaudutua.
Sitteri toimi jonkun aikaa hyvänä laskupaikkana, jos esimerkiksi halusi syödä rauhassa tai käydä suihkussa, meidän sitteri oli suhteellisen kevyt ja helppo kantaa paikasta toiseen, joten sen sai siis kätevästi mukaan juuri suihkuunkin. Noin 5kk ikään sitteri oli käytössä, sitemmin harvinaisemmin, lähinnä soseiden syömisen aikaan siihen saakka, kunnes aloimme käyttää syöttötuolia.

Leikkimatto
Kylpyamme + kylpytuki
Vaipparoskis
Itkuhälytin
---------
Leikkimatto oli oman aikansa oikein kiva viihdyke, Inkan leikkimatossa oli myös sellanen lelukaari ja se oikeastaan oli se "the juttu", kun sai katsella ja tavotella niitä leluja.
Kylpyamme on myös ollut tottakai tärkeä juttu, mutta kovasti ollaan viihdytty myös ihan suihkussa, etenkin kun Inka oli pienempi, niin hän enemmän viihtyi siellä, nykyään kyllä varmasti valitsisi ammeen, jos saisi päättää.
Vaipparoskis oli hetken aikaa hoitopöydän vieressä, mutta en muista yhtään menikö sinne yhtäkään vaippaa. Eli turhuus meillä.
Samoin itkuhälyttimet olivat turhat, Inka ei nukkunut parvekkeella laisinkaan ja sisällä nukkuessa mahdollinen itku kyllä kuului varmasti naapurinkin puolelle :D


Kynsisakset
Hiusharja
Topseja
Vanulappuja
Nenäfrida
Kylpylämpömittari
Korvakuumemittari
Talkki
Vauvaöljy
Suolatippoja
Puhdistuspyyhkeitä
Perusvoidetta
Sinkkivoidetta
D-tipat
Maitohappobakteeritipat
Tutteja
Tuttipulloja
Vaippoja
Korviketta hätävaraksi


----
Tärkeitä ovat olleet kaikki alusta lähtien. Nenäfrida ja suolatipat kyllä yllättivät tarpeellisuudellaan nuhan iskiessä.

Unipussi
Toppapuku
Välipuku
Villahaalari
Bodyja (pienimpiä kokoja muutama varuiksi, pääosin 56-62)
Potkuhousuja
Puolipotkareita
Sukkia
Hanskat, töppöset, hattu, myssy
Tumput vauvalle sisälle
-----
Mullahan oli Inkalle aivan mielettömät määrät vaatteita jo ennen kuin hän edes synty, iso osa itse ostettuja ja paljon myös lahjaksi saatuja.  Ehkä vähemmälläkin olisi pärjännyt, mutta jos enemmän oltaisiin puklailtu tai saatu osaksemme niskakakkojen siivouksia, niin ehkä se määrä ei olisikaan tuntunut niin liian suurelta.

Äidille:
Maidonkerääjä
Liivinsuojukset
Rintapumppu
Siteitä
Imetysliivit/paita
Käsidesi
Hoitolaukku
Särkylääkkeet
Hajustamaton pyykinpesuaine
Lansinoh(nännirasva)
------
Imetykseen liittyvät jutut olivat siihen asti tarpeellisia, kun imetys/pumppaustaivalta jatkui.
Hoitolaukku ollut ehdoton.


Onko teillä jotakin vauvatavaroiden turhakkeita, minkä ostoa miettisitte nyt uudemman kerran?

Korvatulehdusta, neuvolaa ja joulufiilistä

Hyvin mielikuvituksellinen otsikko taas jälleen, mutta siinäpä kiteytyy oikeastaan nämä lähipäivien jutut tyhjentävästi.
Viime viikon torstaina Inka huusi koko yön ja haroi korviaan, joten menimme sitten seuraavana päivänä lääkärille tarkistuttamaan korvat ja tulehdushan sieltä löytyi molemmista korvista :( Viikon antibioottikuurin syötiin ja varmasti tulehdus on mennyt ohi, mutta vielä menemme lääkärille tarkastukseen varmuudeksi.
Antibiootit tepsi hyvin, sillä melko nopeasti yöunetkin palautui entiselleen.

Jouluihmisenä oon mielettömästi odottanut sitä, kun saan vihdoin viettää joulua oman lapsen kanssa ja vähän joulufiilistä herättäessäni yritin  napsin Inkan kanssa joulukorttikuvia, Inkalla oli päällä enon vanha tonttupuku <3
Kovin helppoa se ei sitten kuitenkaan yksin ollut, sillä Inkaa kiinnosti ihan kaikki muu, kuin se itse kuvaus, etenkin jouluvalot ja pallo oli tosi mielenkiintoisia ja etenkin ensin mainitut, mutta typerä äiti kielsi koko ajan niitä syömästä ja itkuhan siinä pääsi!
Noin 700 kuvan tulituksen jälkeen muutamat kuvat onnistui kuin onnistuikin ihan hyvin ja eiköhän niistä ihan passelit joulukortit saada!

Tänään meillä oli ensimmäinen neuvola uudessa neuvolassa Inkan kanssa, minullehan tuo ei ensimmäinen kerta ollut, sillä tuolla samaisessa neuvolassa kävin muutaman kerran ihan alkuraskaudessa ennen silloista muuttoa. Tosi haikea fiilis siinä kieltämättä tuli, kun mietti miten reilu vuosi sitten jännittyneenä siellä istui odottamassa ensimmäisiä neuvoloita täysin tietämättömänä tulevasta ja nyt sai vihdoin oman rakkaimman kanssa olla siellä.
Uusi neuvolan täti oli oikein ihana ihminen ja mikä parasta, päänkasvu jatkoi suhteellisen tasaista kasvuaan.
Ette uskokaan miten helpottunut olo! <3

Synttärisuunnitelmien alkua

1-vuotisynttärit lähenee uhkaavasti ja samalla kun poden kamalaa kriisiä siitä, että meidän vauva ei ole enää kauaa vauva, oon alkanut jo hyvissä ajoin (monen mielestä vähän turhankin aikasin) suunnittelemaan ja miettimään juhlia. Eipähän tuu liian kiire ;)
Tykkään tosi paljon järjestää ja suunnitella juhlia ja mikäs sen parempaa, kun saa vihdoin suunnitella, järjestää ja juhlia oman lapsen synttäreitä! Sen kyllä huomaakin, sillä musta tuntuu, että 1v synttärit on ollut mulla mielessä siitä asti, kun ristiäiset oltiin saatu juhlittua :-D

Pinterest on tullut mun yhdeksi parhaista ystävistä tässä lähikuukausina ja on saanut mut inspiroitumaan monista asioista, nyt se on myös ollut tosi mahtava juttu näiden synttäreiden miettimisen aikana. Se sivu on täynnä käsittämätömän ihania juttuja ja on toiminut tosi isona inspiksenä!

Mutta itse synttäreihin palatakseni, niin teemaa oon pyöritellyt mielessäni jo pitkän aikaa, mutta oikeastaan sellasta on aika hankala keksiä, kun vielä Inka ei ole siinä iässä, että joku juttu olis kovasti "in". Inkan huomio tähän väliin voisi kyllä olla että kaikki johdot, puhelimet, tietokone, pistorasiat, kaukosäätimet ja monet muut kielletyt asiat olis kyllä tosi kivoja, mutta tyhmät vanhemmat aina pilaa senkin ilon!
Lopulta päätös oli kuitenkin aika helppo - heti ultran jälkeen sukupuolen selvittyä alettiin kutsua tyttöä prinsessaksi ja sitä hän edelleen on ja tulee aina olemaan, meidän ihana prinsessa <3 Teemana on siis vaaleanpunakultaiset prinsessasynttärit, prinsessamaisuus ei toki näy minään Disney-prinsessa härpäkkeillä, vaan nimenomaan väri ja koristeet tuo sitä juhliin :)

Tuun palaamaan vielä useaan otteeseen synttärisuunnitelmien tiimoilta, toivottavasti en kyllästymiseen asti kuitenkaan ;)
Jos jotakin toivepostauksia aiheeseen liittyen tulee, niin laittakaa ihmeessä kommentteihin, toteutan mielelläni.

Mites muiden alkuvuodesta syntyneiden lasten äideillä, joko olette alkaneet suunnitella juhlia vai oonko mä tällänen turhan aikanen mato? 

HUHUU

Huhuu, onko siellä vielä ketään? Ainakin lukijapalkissa edelleen vilahtelee tuttuja ihania naamoja <3
Tässä mä nyt taas olen blogin parissa ja tuntuu niin mielettömän hyvältä.
Noin kolme kuukautta taukoa ja sinä aikana oon piilottanut tän jo monesti, kuitenkin aina palauttanut, koko ajan on ollut sellanen fiilis, että mä haluan vielä palata.

Mitä teille kuuluu? <3
Meille kuuluu nyt oikein hyvää. Ollaan muutettu takaisin Tampereelle ihanaan asuntoon,  Inkalle oon alkanut sisustamaan omaa ihanaa huonetta, vaikka vielä en hetkeen häntä raaski sinne nukkumaan laittaa.
Lähipäivinä on alettu myös ryömimään ja melkein päivittäin hoetaan uudenlaisia tavuja. Tänään tuo neiti sai mun kiveäkin kovemman isän itkemään, kun sattumoisin puhelun aikana alkoi hokemaan pappaa. Ei tarkoituksella, kun ei kuullut kenen kanssa puhuin, mutta kuitenkin. Nin suloista! Äittii! ja Äittää! hoetaan myös kovasti, nyt uutena on tullut myös ihi.

Päänympärys on edelleen suuri ja sitä seurataan kahden viikon välein neuvolassa, mutta vaikka vielä mihinkään käyrälle se ei sijoitu, niin kasvu on kuitenkin maltillisempaa kuin viimeksi tänne  kirjoitettuani. Edellinen käynti Taysissa oli elokuussa neurologian poliklinikalla, missä fysioterapeutti ja lääkäri katsoivat pitkään Inkan taitoja ja silloin ei ainakaan koettu tarpeelliseksi antaa lisäaikoja. Samaa mieltä oli lääkäri tänään 8kk (!!!) neuvolassa, mutta kuulemma vielä neurologin mielipidettä saatetaan asian tiimoilta kysyä.

Tämä on yksi syy, miksi blogi hiljeni näin kovasti. Tää aihe on ollut niin ahdistava, pelottava..... ei sanat riitä kuvailemaan kuinka kamala. Pelko oman lapsen terveydestä on vain jotakin niin hirveää, että ihan oikeasti sitä ei toivo kenellekään, ei todellakaan.
Maailman onnellisimman äidin sisällä on myös ollut hyvin pelokas ja ahdistunut äiti, mutta nyt vihdoin olen oppinut elämään ilman jatkuvaa ahdistusta asiasta, kun niin moneen kertaan asiaa on tutkittu.
Oon huomannut myös itsestäni sen, sillä fyysisestikin olo on nykyään parempi.

Blogi tulee kokemaan jonkinlaisen muodonmuutoksen tässä hetken päästä, sillä ajattelin, että alkaisin käsittelemään blogissa myös muita asioita, kuin vain vauva-arkea, sillä ideoita ja motivaatiota sellaiseen on ihan mielettömästi ja mun mielestä ainakin se oli aika must juttu, kun mietin tämän blogin jatkoa.

Toivottavasti te ihanat ootte siellä vielä, palaillaan pian! <3

Siinä reilu viikon vanha kuva meidän neidistä, katsokaa kuinka iso tyttö mun vauva jo on! <3 :(

Melkein kuukauden tauko -huh!

Mitä tähän kuukauteen sitten on mahtunut?  No, monen monta neuvolan päänympäryskäyntiä, 4kk neuvolalääkäri, turhautumista siihen, että meillä ei edelleenkään ole omaa neuvolatätiä, fysioterpiaa, taas yksi Tayskäynti.

Olen palannut blogin pariin useastikin tämän kuukauden aikana, mutta vain todetakseni, ettei ajatukseni tule sanoiksi kuten haluaisin.
Yritin siis avata hieman fiiliksiä kuluneen kevään päänympäryshuolesta, mutta ainakaan vielä en jotenkaan saa selvennettyä päätä tarpeeksi.
Mutta aluksi siihen asiaan, kävimme taas kerran Taysissa ja edelleen kaikki näytti samalta - ei mitään hälyyttävää tai vikaa löytynyt. Aivot ultrattiin taas ja lääkäri tutki ja kyseli, mutta samat sävelet oli kuin kahdella edelliselläkin kerralla.
Nyt saimme vielä lähetteen neurologille osittain myös omasta pyynnöstämme, sillä vielä varmistetaan kertaalleen kaikki, sitä en tiedä vielä aiotaanko päästä ottaa magneettikuvaa vai ei.

Muuten vauva-arki on jatkanut ihanaa ja tasaista kulkuaan. Vielä ei käännytä, mutta päänkannatuksessa on selkeää parannusta.
Sylissä hieman jo kömmitään istumaan tietystä asennosta.
Soseita ollaan maisteltu jo hyvä tovi, mm. perunaa, bataattia, päärynää, vadelmaa, omenaa ja kesäkurpitsaa, ylihuomenna aloitetaan porkkana.

Juttua riittäisi vaikka kuinka ja Inka rakastaakin vastavuoroista keskustelua, hänestä kyllä selkeästi huomaa, miten hän siitä nauttii!
Erilaiset jumpat ja leikit on myös tosi mieleisiä ja pieniä naurunpyrskähdyksiäkin kuullaan silloin tällöin <3

Tässä vielä 4kk mitat, vaikka kohta jo saakin jo päivittää 5kk mitat!
Paino: 6670 g
Pituus: 64,3 cm
Päänympärys: 45,5 cm

Juhannuksen viettoa

Meillä juhannuksen vietto sujui ihanissa merkeissä mökillä, vaikka ilmat oli juhannusmaiseen tapaan hyvin sateiset.
Grillaaminen, saunominen ja rentoilu tärkeiden ihmisten kanssa kuvaavat parhaiten meidän juhannusta, oli ihana olla pitkästä aikaa mökillä ja Inkakin pääsi ensimmäistä kertaa mökkeilemään.
Viimeiseksi mökkikerraksi tänä kesänä tuo ei kyllä jäänyt, aivan varmasti lähdemme myös uudestaan, kunhan ilmat olisi vähän suotuisemmat.

Meidän juhannukseen on perinteisesti kuulunut myös käynti läheisessä automuseossa ja sen ohessa olevassa kahvilassa, sieltä tuo poliisiauton vieressä otettu kuva!

Meidän suihkua ja uinitia inhoava koira ei millään suostunut tulemaan patioon, vaan seisoi kaatosateessa vaikka kuinka kauan selvästi nauttien :D

Mä jotenkin haistan tän kuvan! Ah-niin-ihana märkä koira.

Fysioterapiassa

Tänään oltiin Inkan kanssa vihdoinkin fysioterapiassa!
Ensimmäinen reilu kuukausi sitten lähetetty lähete ei koskaan mennyt perille asti, joten saatiin viikko sitten uusi lähete.
Käynnin syy oli siis pään iän mukaisesti huono kannattaminen ja sen myötä kaulalihasten heikkous, joka näkyy siinä, että käsistä nostaessa pää ei vielä seuraa mukana.
Yhdeksi syyksi kyllä veikattiin pään kokoa, eli sen suurta painoa muuhun kroppaan nähden ja tämän vuoksi ei ilmeisesti selältä mahalleen kääntyminenkään onnistu, vaikka yritys on kova.
Kääntymiseen ei kuitenkaan sen tarkemmin vielä puututtu, koska vielä ei kuitenkaan sitä pakko olisi edes osata.

Saimme kovasti erilaisia jumppaohjeita ja kantamisohjeita, joita nyt harjoittelemme heinäkuun loppuun asti, jolloin on uusi aika.

Huomenna on 4kk neuvola, joten muusta kehityksestä lisää sitten :)

Ensimmäinen perheloma

Kuten kerroinkin, niin me oltiin viime viikolla ensimmäistä kertaa Inkan kanssa reissussa ja kohteena toimi 23h miniristeily Turku-Tukholma Baltic Princesillä.
Matkat satamaan ja takaisin kuljettiin junalla, mikä osoittautui kyllä erittäin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä käytettävissä oli hytti ja tuttipullon lämmitin.
Menomatkalla oltiin ihan tavallisessa hytissä, mutta paluumatkalla saatiin perhehytti käyttöön, mikä oli kyllä tosi mukava ja kätevä myös vauvan kanssa.
Koko reissu meni kaikinpuolin hienosti, Inka nautti selvästi matkustamisesta ja jaksoi melkein koko junamatkan ihmetellä muita matkustajia ja junan hytkymistä, mutta lopulta uni vei voiton.
Meillä oli mukana vaunut (Brio Happy) ja niiden kanssa pääsi laivalla kulkemaan hyvin, tosin hytin ovesta ne mahtui vain juuri ja juuri, ei ollut kyllä edes sentistä kiinni! :D

Laivalla Inka jaksoi myös hienosti, vaunuissa hänellä oli mukana lelukaari, minkä lelujen kanssa hän leikki ja seurusteli ja paljon tyttö oli myös sylissä katselemassa ympärilleen.
Uni maittoi laivassa erittäin hyvin, ehkä meri-ilmalla oli osuutensa asiaan, kun neiti veti täydet yöunet ja pitkät päiväunet!

Aivan ihana matka oli ja tosi mielelläni lähtisin koska vain uudestaan, toki en millään malta odottaa sitä aikaa, kun Inkakin pääsee vähän enemmän nauttimaan matkasta pallomeren ja muun touhun muodossa!

Kesä tulee - olen valmis!

Kuten jo kerroin, niin Inkan päänkasvuun on nyt kiinnitetty erityistä huomiota, Taysissa on käyty kahdesti ultraamassa ilman tulosta ja neuvolassa käyty toteamassa, että kasvu sen kun jatkuu.
Ensikuulle on tulossa taas yksi aika Taysiin, mutta kovin lääkärit onneksi tuntuvat olevan sitä mieltä, että kasvu tulee jossakin kohtaa tasaantumaan omalle käyrälleen, kun mikään ei viittaa mihinkään poikkeavaan <3 Stressiä on koettu niin paljon, mutta lääkäreiden sanat onneksi tuo lohtua.
Meillä vaihtui jälleen neuvolantäti, mutta nyt osui kohdalle niin ihana, että mä todella toivon, että hän jatkaa meillä myös tulevaisuudessa. Eilen kun kävimme päänmittauksessa ja sen huomattiin jatkavan kasvuaan, hoitaja huomasi selkeästi, kun yritin pidätellä itkua ja puhui mulle niin kauniisti, että purskahdin itkuun siellä vastaanotolla. Tajusin paljon asioita ja kaikki tuntui nopeasti paljon mukavammalta ja paremmalta, vaikka tottakai kasvun jatku aiheutti edelleen huolta.
Jos niin käy, että meillä vielä vaihtuisi hoitaja, aion kyllä pyytää siirtoa tälle eiliselle hoitajalle.

Mun miehellä on ensi viikolla loma ja päätettiin sitten, että lähdetään johonkin pieneen reissuun sen kunniaksi ja päädyttiinkin sitten laivareissuun. Odotan sitä ihan mielettömästi, niin ihana päästä vähän tuulettumaan ja pois täältä kotimaisemista! Kaikkein helpoimmaksi tavaksi mennä satamaan(+kiitos vr:n tarjousten) totesimme junan, missä on järjestetty onneksi kovin helposti lastenhoito, kuten maidon lämmitys ym.

Mitä teille kuuluu pitkästä aikaa? <3 Onko kesälle jotakin erityisiä suunnitelmia?

Itse oon ainakin hyvin innoissani alkaneesta kesästä, vaikka myönnettävä toki on, että mä en ole kovin helleihminen. Nautin hirmuisesti rankkasateista ja ukkosmyrskyistä, mutta toki helteissäkin omat hyvät puolensa on, ainakin silloin tällöin.

Neuvolakuulumisia

Moikka! :)
Mihin tää aika ihan oikeasti menee, taas voi todeta, että yksi kuukausi tullut lisää ja ikää on jo 3kk! <3
Torstaina oltiin 3kk neuvolassa ja mielettömän hienosti Inka on taas kasvanut,
painoa oli jo 5740g ja pituutta 62,4 cm.
Kamalasti saatiin taas kehuja ihanasta hymystä ja kovasta juttelusta ja ensimmäiset piikkirokotteetkin saatiin, sekä myös toinen rotarokote.

Huoli ja stressi ei kuitenkaan tämänkään neuvolan myötä hälvennyt, sillä päänkasvu jatkaa edelleen vain jyrkkää kasvua :(
Sen vuoksi menemme jälleen ensi viikolla Taysiin, tällä kertaa lastenneurologille tutkittavaksi.
Sanat eivät riitä kertomaan kuinka huolettaa, vaikka kuinka neuvolastakin koitettiin vakuuttaa, että hyvin epätodennäköistä on, että mitään vikaa olisi, kun ultrattu on kahdesti ja Inka on muuten kehittynyt mallikkaasti.
Unettomat yöt, pelko ja stressi siis jatkuvat, eikä loppua ainakaan vielä.
Tulisi jo ensiviikko ja saataisiin vihdoin päätös tälle, alkaa henkisesti olemaan melkoisen loppu, kun huoli on niin kova.


Pitäkää taas peukkuja <3

Menoa ja meininkiä

Moikka! :)
Onpa taas kiva olla blogin äärellä, jotenkin nää viikot menee niin hujauksessa, että netti tuntuu välillä olevan ihan vieras käsite, ellei puhelimella tapahtuvia Facebookin ja Instagramin selauksia lasketa! :-D
Äitienpäivä meni oikein ihanasti, sain mieheltä & tietenkin Inkalta ihanan aamupalan ja äitienpäiväkortin! <3 Ihanan aamun jälkeen mies joutui lähtemään iltavuoroon, mutta vei mut ja Inkan mun äidin luokse, josta lähdimme sitten Inkan kanssa syömään mun äidin,  äidin äidin, äidin isän ja veljien kanssa ja tämän jälkeen vielä suunnattiin mummulaan kahvittelemaan.
Oon aina tykännyt äitien- ja isänpäivistä ja kyllä vaan äitienpäivä sai niin suuren ja tärkeän merkityksen nyt, kun itse on äiti <3

Tuo pieni seeprahelistin on aivan Inkan lempparilelu, sille ensimmäinen hymykin irtosi ja mies löysi tälle ihanalle vähän isomman kaverin! <3

Viime lauantaina Inka menikin ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi hoitoon mummulaansa, kun lähdettiin miehen kanssa syömään kaupunkiin.
Anoppi oli jo pidemmän aikaa kysellyt ja pyydellyt Inkaa hoitoon ja vaikka vähän haikealta tuntuikin, niin tiesin kaiken menevän hyvin.
Ja olihan mennytkin - neiti nukkui suurimman osan ajasta sikeitä ulkona vaunuissa ja söi hoidossa olonsa aikana enemmän kuin kotona!
Myös kovasti oli jutellut ja naureskellut mummulle, joten eipä paljon paremmin olisikaan voinut mennä! <3
Myös mulla ja miehellä oli oikein rentouttava treffipäivä, meni odotettua paljon paremmin, sillä etukäteen vähän stressasin, että osaankohan olla miettimättä mitä Inka tekee ja kuinkakohan ne oikein pärjää, mutta yllätyksekseni onnistuin tosi hyvin.

Oli ihan hassua, miten nuo "treffit" tuntui siltä, kun oltaisiin vasta tavattu, niin paljon perhosia oli vatsassa ennen niitä ja tuntui välillä, että olin taas se 15v teini-Elli, joka hihitteli aina mielessään tuon miehen nähtyään. Voi että! :D <3

Hyvää äitienpäivää!

Kaikki te ihanat äidit siellä ruutujen toisella puolella - tämä päivä on meidän!
Oikein ihanaa ja kaunista äitienpäivää kaikille, nautitaanhan oikein täysin rinnoin <3

2kk neuvola ja huolta

Niin se aika vaan vierähtää ja Inka täytti jo 2 kuukautta! En vaan käsitä edelleenkään mihin tämä aika menee, ihan käsittämättömän nopeasti.
Neuvolassa oli uusi terveydenhoitaja, joka osoittautui todella mukavaksi ja ihanaksi, mutta ikäväkseni ko. henkilö onkin vain sijainen ja kesän jälkeen olisi taas hoitajan vaihto. Harmittaa kyllä, olisi kiva saada yksi ja sama henkilö kenen kanssa alkaa tutustumaan paremmin.

Inka on kasvanut oikein hienosti, painoa oli 5005g(4350) ja pituutta 57,8cm(54,5cm).
Iso tyttö jo, 56 vaatteita olen jo pikkuhiljaa laittanut pois ja oikeastaan nyt alkaa olla jo aika pakata loputkin sen koon vaatteet pois. Pikkuvauva, missä olet? :(
Vähän kurjempikin juttu neuvolassa koettiin, kun huomattiin neidin pään kasvukäyrän jatkavan jyrkkää kasvuaan ja tämän vuoksi kävimmekin Taysissa kontrollissa. Pää ultrattiin jälleen (samassa paikassa, missä Inka oli valohoidossakin) ja tämän jälkeen menimme lääkärin luokse keskustelemaan. Mitään poikkeavaa ei onneksi löytynyt, vaan syyksi epäiltiin vanhempien hieman keskimääräistä isompia päitä tai vielä sitä oman kasvukäyrän etsimistä. Pään kasvua seurataan nyt kahden viikon välein neuvolassa, jotta saataisiin nopeasti selville, että tasoittuuko se jo jollekin käyrälle. Sormet ja varpaat ristissä kaikki, jooko? <3
Huolta, stressiä ja unettomia öitä on siis mahtunut jälleen tähän ajanjaksoon, mutta helpottaa toki, että kaikki näyttäisi olevan hyvin! <3

Arki on mennyt oikein mukavan rauhallisesti, rakkauden täyteisesti ja onnellisissa merkeissä.
Päivät täyttyvät lenkkeilystä, ihanasta yhdessäolosta leikkimatolla, sitterissä ja sylitysten, sekä tottakai vielä paljon päiväunia nukkuen. Hymyiliyä ja jokellusta mahtuu päiviin jo aivan mielettömästi ja musta tuntuu, etten kyllä totu tuohon hymyn ihanuuten ikinä, sillä joka kerta se saa niiin täydellisen fiiliksen päälle!

Synnytyssalissa lähdössä osastolle. En kestä miten pieni käärö tuo rakas joskus onkaan ollut :')

Musiikkimuistoja

Kun mun Spotifyn soittolistaa alkaa selailemaan, jo nopealla kelauksella vastaan tulee useita biisejä, jotka saavat vahvoja muistoja mieleen.
Paljon on biisejä, jotka on ollut "tsemppareita" vaikeina aikoina, paljon niitä itkettäviä, mutta myös niitä, joita kuunnellessa pakostikin hymy nousee huulille ihanien muistojen palatessa mieleen.
On myös muutamia sellasia biisejä, jotka nostavat niin vahvasti joitakin asioita elämässä takaisin pintaan, että niiden kuunteleminen ei ihan koska tahansa onnistu.

Synnärilläkin musiikki oli omalla tavallaan läsnä, sillä synnytyssalissa oli radio koko ajan päällä(toinen asia onkin sitten se, kuinka paljon sen olemassa oloa edes tajusin :-D), vastasyntyneiden lastenosastolla pienten ahtaiden huoneiden vuoksi piti aina pitää kuulokeradiota korvilla muiden lasten tilanteesta puhuttaessa ja perhehuoneessa ollessamme telkkarissa pyöri aina silloin tällöin musiikkikanava taustalla.

Tietyt biisit muodostuivat jo sairaalassa sellaisiksi muistoja herättäviksi lähinnä sen vuoksi, että ne soivat niin tiuhaan monestakin eri paikasta, tälläisestä hyvä esimerkki on Sannin 2080-luvulla, joka kylläkin on nyt jo alkanut ärsyttää, kun se tosiaan tulee koko ajan joka paikasta! :-D
Kaksi biisiä kuitenkin osui ja upposi, sillä ne sopivat kyllä silloisiin tilanteisiin erittäin hyvin.
Ensimmäinen on Tiisun Elämältä turpiin sain, joka soi synnytyssalissa juurikin sillä hetkellä, kun odotettiin anestesialääkäriä laittamaan ensimmäistä epiduraalia ja kivut olivat jotain aivan järkyttävää. Välillä hengitys salpaantui, kun en osannut keskittyä supistuksen tullessa edes hengittämään, mutta sain hieman helpotusta, kun keskityin kuuntelemaan radiota ja näin ollen ajatukset edes vähän muualle kuin tiheneviin supistuksiin.
Juuri ennen lääkärin tuloa tämä biisi alkoi soimaan radiosta ja alkoi vaan naurattamaan, kuinka tietyllä tapaa tilanteeseen sopivaa se oli - sillä hetkellä kun niissä kivuissa se elämä tuntui aika hirveältä :-D

Toinen muisto, erittäin ihana ja positiivinen sellainen liittyy tuohon vastasyntyneiden lastenosastoon. Inka oli juuri joutunut osastolle ja melko sekavissa tunnelmissa istuimme siellä pienessä ahtaassa huoneessa. Kuulokeradion päähäni saatua alkoi sieltä soimaan Elastisen eteen ja ylös.
Silittelin Inkaa samalla kun kuuntelin biisiä ja tajusin, kuinka täydellisen osuva kertosäe olikaan. Toivoin, että olisin saanut katsoa pikkuista silmiin, mutta sinivalohoitolasit estivät sen.
Joka tapauksessa se kappale kyllä piristi kummasti ja Inkan hyvin alkanut hoito antoi uskoa siihen, että hän varmasti allekirjoittaisi tämän kertosäkeen.

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan" <3

Äh, nytkin alkoi itkettää tuo.

Hyvää yötä <3

12.04.2015 Ristiäiset ja muutakin juhlittavaa!

Eilinen on onnellisesti takana ja voin kyllä sanoa, että heti neidin syntymän jälkeen tämä oli ehdottomasti elämäni paras päivä.
Neiti, rakas pieni prinsessamme sai nimen ja samalla minusta tuli kaikkien yllätykseksi rouva! <3 Olimme jo ennen tytön syntymää päättäneet, että ristiäisten yhteydessä menemme naimisiin ja en voisi olla onnellisempi!

Mun mummun vanha kastemekko. Samassa mekossa myös mut on kastettu.

Tilaisuus meni aivan täydellisesti, ensin neiti kastettiin, jonka jälkeen pappi pyysi meitä kastepöydän eteen ja totesi, että "hyvät seurakuntalaiset ja etenkin hyvä hääpari". Tämän jälkeen alkoi kuulumaan takaa itkua ja ihmettelyä, täydellisesti onnistui siis ihmisten yllättäminen!
Onnea ja itkua riitti riittämiin ja juhlat sujuivat kaste- ja vihkitilaisuudenkin jälkeen hienosti.

Etukäteen pelkäämäni leivonnaiset onnistuivatkin oikein hyvin äitini ja lapsen toisen kummin avustaessa paljon! Kirosin kuitenkin sokerimassan alimpaan .. no tiedätte kyllä ja voi olla, että en siihen enää koske pitkällä tikullakaan :-D

 Sitten siihen tärkeimpään, eli meidän neitiin. Koko nimeä en halua täällä paljastaa, mutta meidän rakkaimman nimeksi etunimeksi tuli...
Inka <3

Inka hän on meille jo ollut sukupuolen selvittyä ja heti syntymän jälkeen hänet nähtyämme asia varmistui, kyllä hän aivan Inkalta näyttää! <3
Ihanaa, kun nyt voi puhua toisesta jo muidenkin kun mieheni seurassa nimeltä! Oli niin hankalaa aina oikein väkisin puhua "neidistä" ja "prinsessasta".

Inka sai aivan mielettömästi ihania ja käytännöllisiä lahjoja, sekä myös jo pesämunaa omalle tulevalle tililleen, mikä on myös hyvä juttu, siitä on hyvä alkaa säästämään hänelle tulevaisuutta varten.

Tästä tuli jo Inkan ehdoton lemppari! Tämä on tosiaan soittorasia, mikä alkaa soittamaan tuutulaulua, kun vetää hännästä!

Maailman onnellisin rouva ja Inkan äiti kiittää ja kuittaa tältä erää ja painuu nukkumaan, mutta palaamme jälleen! :)